Nuori - kyllä sinä pärjäät!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin eli avoin kirje kansanedustaja Ville Taviolle (ps).

Muistanette, että piipahdin tervehtimässä teitä eräässä kesätapahtumassa. Esittelin teille Alin (nimi muutettu), joka on aloitteellinen, ratkaisukeskeinen ja opinhaluinen afgaaninuori
Halusin osoittaa teille, että turvapaikanhakijoina Suomeen tulleet ihmiset eivät ole tulleet helpon rahan perässä. He pakenevat vainoa ja haluavat tavallista elämää ja toivovat löytävänsä työn, jolla he voivat elättää itsensä. Kiitän että kuuntelitte kohteliaasti nuoren ystäväni puheenvuoroa.

Afgaaninuoret eivät kaihda työtä. Tässä heidän poimimiaan puolukoita.

Miinuspisteitä tulee siitä, että perussuomalaisten teltalla oli ikääntynyt mies, joka halusi kertoa tämän nuoren taustat teille. TAUSTAT – hänkö muka tietää, mistä Ali on Suomeen tullut, mitä hän on ennen Suomeen tuloaan tehnyt ja kokenut?
Jouduin sanomaan hänelle kaksi kertaa tiukasti, että nyt on Alin vuoro puhua.
Mies kertoi suurehkon ihmisjoukon kuullen pojasta asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Teko oli mielestäni todella ilkeä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, ja taisinpa todeta teillekin tiukkaan sävyyn, että pitäisi harkita puolueena, kansanedustajana ja puolueen kannattajana, miten lajikumppaniaan mollaa.

Pojan mieleen tästä jäi painava, ruma ja likainen jälki.
Kaksi on, joita ei voi perua: ammuttu nuoli ja sanottu sana.

Moni afgaaninuori on tullut Suomeen Iranista, jossa hänen perheensä on ollut paperittomina vuosien ajan. Joku on lähtenyt Iraniin yksin, kun äiti laittoi hänet saatesanoilla ”mene ettei sulle käy kuten kävi isällesi, enollesi ja sedällesi”. Nämä 15-vuotiaina Iraniin laitetut ovat elättäneet itsensä rakennus- tai peltotöissä, saaneet pientä palkkaa ja syöneet papuja, sipulia ja itsetehtyä vehnäleipää (hyviä kokkeja heistä onkin tullut). Iranin armeija värväisi heitä mieluusti taistelemaan loputtomaan sotaan Syyriaan, ja moni on lähtenyt sitä pakoon.
Nyt he yrittävät saada jalansijaa, kotoutua, oppia suomea ja Suomea. He tarvitsevat meiltä tukea ja kannustusta, kuten kuka tahansa parikymppinen nuori tarvitsee: kyllä sinä osaat, opit ja pärjäät. He eivät tarvitse niskaansa myrkyllistä vihapuhetta ja valheita.

Vaalit on tulossa ja tunnelmat tiivistyvät. Olen ajatellut, että käyn tapaamassa paikkakunnalla piipahtavia kansanedustaehdokkaita afgaanipoikien kanssa. Tämä kokemus opetti, että en ota nuorukaisia mukaani. En halua syöttää heitä susille. Sen sijaan menen itse; tällainen keskiäkäinen täti ei pahennu eikä hänen sydämensä enää enempää murru (paitsi joka päivä vähän, kun kuulen epäoikeudenmukaisuuksista turvapaikanhakijoita kohtaan).

Nyt ehkä yleistän, sori siitä, mutta olen ollut huomaavinani, että perussuomalaisilla on suuri kiusaus mollata turvapaikanhakijoita. Se näyttää riippuvuudelta. Annankin teille netistä löytämäni halvan vinkin, jonka avulla riippuvuuksia voi hoitaa: kumilenkin. Laittakaa ohut kumilenkki ranteeseen, ja aina kun tekee mieli sanoa ”haittamaahanmuutto” tai ”geelitukka” tai ”partalapsi”, niin räpsäyttäkää kumilenkillä ranteeseen. 

Sivumennen sanoen: tuon ”partalapsen” olen lukenut teidänkin twiiteistänne, Ville Tavio. Minkäs ikäisenä suomalaispojalle alkaa partahaiventa kasvaa? Ehkä noin 15-16 vuoden hujakoilla, eikö?

Tarvitaan isäm maallisia huoneen tauluja

Oliko kotonasi risti-, laaka- tai muin pistoin kirjottuja huoneentauluja, joissa koreili ylevä elämänohje?
Rukoile ja työtä tee.
Sortumatta souda, vaikka ois vastatuuli.

Viel´ uusi päivä kaiken muuttaa voi.

Ajattelin muutama vuosi sitten kirjoa uusia huoneentauluja, joiden tekstit olisivat tämän päivän someviisauksia, kannustuksia ja… ööh... latteuksia.

Tsemiä, Jaxuhali, OMG, Aikuisten oikeesti, Näillä mennään

Huoneentaulu – uhka vai mahdollisuus?

Kuvittelin koomisuuden, joka syntyisi banaalin lausahduksen ja perinteisten juhlallisten kirjontakirjainten välisestä kuilusta. Ostin kirppareilta palttinasidoksisia puuvilla- ja pellavapöytäliinoja hanketta varten. Ideahan olisi moninkertaisesti kierrätetty: vanhat huoneentaulutekstit olisi korvattu uusilla, materiaalikin olisi kierrätyskamaa.

Tekemättä jäi, toistaiseksi, mutta  kankaat ovat kaapissa päivää parempaa odottamassa.
Onneksi (tai harmikseni) joku toinenkin oli keksinyt saman idean. Se oli lähtenyt liikkeelle työpaikan organisaatiouudistuksesta. Katso Pujoliivin kirjotut taulut täältä.

Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden parissa työskennelleet tai vapaa-aikaansa käyttäneet ihmiset ovat viime aikoina saaneet kokea suomalaista sanataituruutta. Yksi niistä ympyröistä tuttu päätti tempaista ja otti itsestään MV-kuvasarjan Facebookiin. MV ei tässä tarkoista mustavalkoista vaan MV-lehteä. Hän laittoi muovivadin päähänsä ja oli sitten vatipää. Hän kiskoi hammashoitolan ovenripaa, ja kuvateksti sanoi: mene hoitoon, suvakki!
Iltalehti teki tempauksesta jutun.

Minä aloin suunnitella kirjottuja huoneentauluja samalla otteella, samasta teemasta. Kuvitelkaa, miten hienon taidenäyttelyn niistä saisi! Kauniit, perinteiset ja huolellisesti kirjotut kirjaimet julistaisivat Suomi ensin -porukan ja muiden ihmisvihaajien sanomaa, lauseita, joita netin vihasivut pursuavat.
Suvakkih...a

Matupatja

Toivottavasti joku matu raiskaa sinut
Nee...in patukkaa odottaa
Erityisesti visualisoin huoneentaulua, jossa suomalainen sauna öyh(ött)ää savua lauantai-illassa, ja saunaa kehystää varsi- ja laakapistoin kirjottu teksti ”Saunan takana on tilaa”.

Taidenäyttelyn avajaisten kunniavieraita olisivat muun muassa ulkoministeri Timo Soini, joka on hellinyt entisessä puolueessaan vihapuhetta, sekä sisäministeri Paula Risikko, tuo peukalo-Paula, jonka intresseihin ei näydä mahtuvan väkivaltaisen hörhöporukan mielenosoituksen suitseminen.

Jos kohtaan vihapuhetta

Jaan nyt blogissani toisten ihmisten kirjoittamaa tekstiä. Painavasta syystä.

"Turvapaikanhakijoita aktiivisesti auttaneet ja muut julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa näkyneet ovat joutuneet ottamaan vastaan paljon asiattomasti esitettyä kritiikkiä, paheksuntaa ja jopa uhkailua. Haluamme rohkaista ja osoittaa tukemme jokaiselle uhkailun ja loan heiton kohteeksi joutuneelle. Tällainen käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää. Uhkailusta ja muusta Suomen lakien vastaisesta toiminnasta kannattaa tehdä rikosilmoitus poliisille. Suurin osa uhkailusta on poliisinkin tilastojen mukaan pelottelua ja suun soittoa, mutta poliisin on silti hyvä olla kartalla tästä ilmiöstä.

Yksittäiset suomalaiset ja järjestöt ovat reagoineet pakolaisten vastaanottamisen haasteisiin hienosti. Tämä on ehdottoman tärkeää ja arvokasta työtä. Pakolaistilanne herättää kuitenkin paljon tunteita ja mielipiteitä yhteiskunnassamme. Joitakin ihmisiä pelottaa, ahdistaa ja mietityttää. Ihmisten arvomaailmat ja kulttuurit ovat erilaisia ja myös kulttuurien sisällä on suuria keskinäisiä eroja. Siitä voi seurata tilanteita, jotka vaativat turvallisuuden huomioimista. Samalla on hyvä muistaa, että suurin osa ihan tavallisista ihmisistä haluaa toisilleen hyvää.
Jotta uhkailuun voidaan puuttua, asiaan on hyvä rikosilmoituksella silloin, kun uhkailu tuntuu vakavalta. Muuten annamme uhkailijan jatkaa rauhassa seuraavan uhrinsa kimppuun.

 

Suosittelemme seuraavia toimintatapoja uhkailua ja vihapuhetta koskien:

1. Mikäli uhkailua esiintyy, kehotamme toimimaan seuraavasti: Aina yhteys poliisiin ja rikosilmoitus. Uhkaukset täyttävät eri rikosten tunnusmerkit, mutta miltei kaikki niistä ovat ainakin laittomia uhkauksia. Poliisille tehdään asiasta rikosilmoitus. Sen voi tehdä myös sähköisesti: https://www.poliisi.fi/rikokset/sahkoinen_rikosilmoitus
Rikosilmoituksen yhteyteen on hyvä liittää esimerkiksi kuvakaappauksia uhkauksista, mikäli ne ovat olleet some-välitteisiä. Myös nettipoliisiin voi olla yhteydessä, jos tapahtunut liittyy internetiin. Täältä löydät heidän yhteystietojaan: https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/poliisit_sosiaalisessa_mediassa


2. Vaikka toimimme internet-aikana, tilanteet ovat usein myös paikallisia. Jokaisella paikkakunnalla toimii paikallinen poliisi sekä henkisen huollon toimijoita. On tärkeää luoda hyvät suhteet tukiverkostoon, niin turvapaikanhakijoiden kuin oman turvallisuuden ja jaksamisen vuoksi. Suhteita voi luoda jo ennen kuin mitään ikävää tapahtuu: kertokaa toiminnastanne ja siitä, että saatatte tarvita tukea tulevaisuudessa.

3. Huolehdi työnohjauksesta ja henkisestä tuesta. Vapaaehtoisilla on tärkeää olla mahdollisuus keskustella kokemuksista tukihenkilön kanssa ja saada vertaistukea.


4. Älä lue uhkailusivuja, älä googleta tai levitä niitä. Se lisää paitsi yleistä pahaa oloa, myös innostaa kirjoittajia, koska lukijamäärät ja klikkaukset kasvavat. Voit tuollaisen sivun kohdatessasi ottaa siitä kuvakaappauksen, jonka välität poliisille.

5. Älä vastaa uhkaaviin viesteihin. Ei kannata lähteä kilpasille, yrittää opettaa toista tai keskustellen laajentaa hänen ymmärrystään, jos hän on aggression vallassa. Vihamielisten ihmisten kanssa ei kannata väitellä.
Mikäli joku verkkokeskustelija säännöllisesti uhkailee, tästä on hyvä kertoa myös muille, jotta muut eivät turhaan altista itseään saman uhkailijan vihaviesteille."

Nämä ohjeet on alunperin kirjoitettu kirkon työntekijöille ja vapaaehtoisille, jotka toimivat pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden auttamiseksi.