Tarvitaan isäm maallisia huoneen tauluja

Oliko kotonasi risti-, laaka- tai muin pistoin kirjottuja huoneentauluja, joissa koreili ylevä elämänohje?
Rukoile ja työtä tee.
Sortumatta souda, vaikka ois vastatuuli.

Viel´ uusi päivä kaiken muuttaa voi.

Ajattelin muutama vuosi sitten kirjoa uusia huoneentauluja, joiden tekstit olisivat tämän päivän someviisauksia, kannustuksia ja… ööh... latteuksia.

Tsemiä, Jaxuhali, OMG, Aikuisten oikeesti, Näillä mennään

Huoneentaulu – uhka vai mahdollisuus?

Kuvittelin koomisuuden, joka syntyisi banaalin lausahduksen ja perinteisten juhlallisten kirjontakirjainten välisestä kuilusta. Ostin kirppareilta palttinasidoksisia puuvilla- ja pellavapöytäliinoja hanketta varten. Ideahan olisi moninkertaisesti kierrätetty: vanhat huoneentaulutekstit olisi korvattu uusilla, materiaalikin olisi kierrätyskamaa.

Tekemättä jäi, toistaiseksi, mutta  kankaat ovat kaapissa päivää parempaa odottamassa.
Onneksi (tai harmikseni) joku toinenkin oli keksinyt saman idean. Se oli lähtenyt liikkeelle työpaikan organisaatiouudistuksesta. Katso Pujoliivin kirjotut taulut täältä.

Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden parissa työskennelleet tai vapaa-aikaansa käyttäneet ihmiset ovat viime aikoina saaneet kokea suomalaista sanataituruutta. Yksi niistä ympyröistä tuttu päätti tempaista ja otti itsestään MV-kuvasarjan Facebookiin. MV ei tässä tarkoista mustavalkoista vaan MV-lehteä. Hän laittoi muovivadin päähänsä ja oli sitten vatipää. Hän kiskoi hammashoitolan ovenripaa, ja kuvateksti sanoi: mene hoitoon, suvakki!
Iltalehti teki tempauksesta jutun.

Minä aloin suunnitella kirjottuja huoneentauluja samalla otteella, samasta teemasta. Kuvitelkaa, miten hienon taidenäyttelyn niistä saisi! Kauniit, perinteiset ja huolellisesti kirjotut kirjaimet julistaisivat Suomi ensin -porukan ja muiden ihmisvihaajien sanomaa, lauseita, joita netin vihasivut pursuavat.
Suvakkih...a

Matupatja

Toivottavasti joku matu raiskaa sinut
Nee...in patukkaa odottaa
Erityisesti visualisoin huoneentaulua, jossa suomalainen sauna öyh(ött)ää savua lauantai-illassa, ja saunaa kehystää varsi- ja laakapistoin kirjottu teksti ”Saunan takana on tilaa”.

Taidenäyttelyn avajaisten kunniavieraita olisivat muun muassa ulkoministeri Timo Soini, joka on hellinyt entisessä puolueessaan vihapuhetta, sekä sisäministeri Paula Risikko, tuo peukalo-Paula, jonka intresseihin ei näydä mahtuvan väkivaltaisen hörhöporukan mielenosoituksen suitseminen.

Vähän vaativampi värityskuva

Jokaisella matkalla on yksi hetki, jolloin olen vähällä purskahtaa kyyneliin. Krakovassa se oli - yllätys yllätys - museo, joka esitteli lasimaalauksia. Väristyksiä aiheutti se hetki, kun sain pitää käsissäni veitsiä, joilla lasi leikataan oikeaan muotoon: tekniikka ja työvälineet ovat säilyneet samanlaisina keskiajalta asti, samoin materiaalit: lasi, värit, lyijynauha, jonka avulla lasinpalaset kiinnitetään toisiinsa. Mikä pitkä perinne, mikä pitkä pinna! Mikä ammattitaito ja -ylpeys!


Muzeumwitrazu sijaitsee rakennuksessa, jossa lasimaalauksia on tehty yli sadan vuoden ajan. Se tutustuttaa lasimaalausten valmistukseen vaihe vaiheelta. 

Mistä kaikki alkaa? Tietysti suunnitelmista, jotka taiteilija piirtää ja maalaa paperille 1:10 -koossa. Sen jälkeen tehdään oikeankokoinen piirros paperille ja väritetään se. (Kuulostaa vähän siltä nykyään muodikkaalta aikuisten värityskirjaidealta, paitsi että on muutaman asteen verran professionaalimpaa).

Huomaathan: piirroksessa nainen kannattelee käsissään hikiliinaa, pellavaista kangasta, johon painautuivat Jeesuksen kasvojen ääriviivat. Se on samanveroinen pyhäinjäännös kuin Torinon käärinliina (jess, taas käärinliina), ja sitä säilytetään Espanjan Oviedossa.

Kaikkia kohtia suunnitelmasta ei välttämättä tarvitse värittää. Riittää, kun värien paikat merkitään numerokoodilla, joka vastaa käytettävän lasinpalasen väriä.

Tämä lasimaalauksia valmistava työpaja tekee nykyään lasimaalauksia muun muassa kirkkoihin ja muihin julkisiin rakennuksiin, kuten yliopistoihin.
Krakovan vanhan kaupungin keskustassa sijaitsevan Mariankirkon upeat lasimaalaukset ovat tämän työpajan käsialaa.
Osallistu virtuaaliselle kirkkokierrokselle - lasimaalaukset ovat pääasiassa kuoriosassa.

Lasimaalauksissa käytettävä lasi on puhallettua lasia, ei mitään bulkkitavaraa.

Työpajan ikkunat ovat kohti pohjoista, sillä pohjoisen puolen ikkunoista tulviva valo on neutraalia.










Osa lasimaalauksista on "tasaista väriä", osaan työstä maalataan varjostuksia, jotka tuovat työhön kolmiulotteisuutta. Jokaisen erisävyisen varjostuskäsittelyn jälkeen uusi väri poltetaan kiinni lasiin. Aiemmin jonkun työntekijän piti valvoa polttoa koko ajan, jotta uunin lämpötila pysyisi tasaisena - nyt sitä valvoo tietokone. Aiemmin uunia lienee lämmittänyt puu ja hiili. Nyt varmaankin -  ydinsähkö? Piti ihan pysähtyä miettimään, miten paljon näkymätöntä työtä sitoutuu näin läpinäkyvään taiteeseen. Matkoilla sitä käy aina museoissa ja kirkoissa, tutustuu ns. korkeakulttuuriin. Miksi ei ikinä oikeilla työpaikoilla?

Varjostuksia - tasoja, levels - näkyy esimerkiksi Marian poskissa. Kuin photoshoppausta, tuli mieleeni. Tosin melko lailla vaivalloisempaa.

 

Tämä Jumalan käsi löytyy fransiskaanikirkosta.

Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä lasimaalaus on Nova Huta -teollisuuskaupungin uusimmasta ja suurimmasta kirkosta, jota kutsutaan nimeltä Arka, Arkki. Suosittelen linkin kurkistamista - todella hämmentävää kirkkoarkkitehtuuria!
 


Nova Huta - Uusi Paja - on teollisuuskaupunki lähellä Krakovaa. Se rakentaminen oli Stalinin idea. Uuteen työläiskaupunkiin ei pitänyt tulla yhtään kirkkoa. Historian ironiaa: paavi Johannes Paavali II vieraili siellä, ja Nova Hutaan Krakovasta johtava katu on nimetty uudelleen vierailun muistoksi. Yksi kaupungin aukioista on saanut nimensä Ronald Reaganin mukaan.

Krakovassa lasimaalauksia on esillä todella paljon. Kaupungin turistioppaat järjestävätkin kävelykierroksia, jotka tutustuttavat merkittävimpiin kohteisiin. Muzeumwitrazu.sta saa tosin mukaan esitteen ja kartan, jonka avulla pääsee itsekin suunnistamaan lasitaiteen perässä.