Voi voi kun tuo #LapsiEiPuhu

Syksyn kohu-uutinen – yksi monista – kertoi, että neuvoloissa tavataan kolmivuotiaita, jotka eivät puhu. Puheterapiaa tarvitsevat pienokaiset ovat somevanhempien lapsia. Äidit ja isät viettävät laatuaikaa kotona tietokoneiden ja älypuhelinten ääressä lastensa kuvia kaveripiirille jakaen: #rakkauspakkaus #syksy'n #lätäkkö'ssä. Samalla he unohtavat opettaa piltille, että lehmä sanoo ammuu, hevonen ihhahhaa ja kissa miau.

Huh mikä onni, että sosiaalista mediaa ei ollut vielä keksitty, kun meidän perheemme lapset olivat pieniä. Nippa nappa oli Internet kotikoneissa. (Mistä muistankin, kuinka lähilapsi kirjoittaa rapisteli tietokoneella ja kysyi viattomasti, montako tuntia on viikossa. Nmmmm… 168, vastasin. Näppiksen rapinaa ja seuraava kysymys: Äiti, mitä tark
oittaa siviilisääty? Siinä vaiheessa havahduin kysymään, mitä seiskavuotias puuhailee. No, täytteli kuulemma ilmoittautumislomaketta. Haki kioskille osa-aikaisiin töihin. Kysyttiin, että montako tuntia viikossa voisin tehdä. Just.)

Lapsi kasvaa vuorovaikutuksessa, ei hästägeillä.

 















Jos olisin päässyt somettamaan lasten pienuusvuosina, en yhtään takaa, miten oma ajankäyttöni olisi lähtenyt lapasesta. Ja todennäköisesti olisin jakanut hervottomasti kuvia lapsista ja heidän piirroksistaan ja askartelutöistään ja rakentanut heille mainetta ja ”mainetta”. Äidin pikku mussukat.

Lasteni oppima kielikin olisi ollut omintakeista. Neuvolan tädit olisivat järkyttyneet, kun lapsilla olisi ollut erikoiset nimityksenä perheenjäsenille: Meillä on kotona #HuonoÄiti ja #MiesJokaMeilläAsuu sekä #Toukka ja #Hanipöö.
Ensimmäinen kokonainen lause olisi kuulunut HästägiNaapuri.n hästägiKoira hästägiKakka.si hästägiLeikkipuisto.on. HästägiIhanaKevät hästägiIronia.

Turvapaikanhakijoiden joulu

Joulujuhlaideointia Ankkurin ryhmäkodin nuorille

Ajankohdaksi kaavailimme lauantaita 12.12.
Jos opistolle sopii, niin juhla olisi vanhan puurakennuksen juhlasalissa.
Varsinainen joulujuhla alkaisi klo 16. Ennen sitä järjestäisimme yhteiset talkoot nuorten kanssa:

jotkut heistä leipovat pipareita ja torttuja ryhmäkodin ruokasalissa ja keittiössä

toinen ryhmä koristelee juhlasalia

kolmannet saavat harjoitella ohjelmaa, jos haluavat esittää musiikkia juhlassa

Juhlassa

Helluntaiseurakunnan lapsiryhmä esittää jouluevankeliumin, nuorille tulostetaan omankielinen teksi, josta voivat seurata, mitä esityksessä tapahtuu.
- Juontaja kertoo etukäteen, että Jeesus ja Maria ovat yhteisiä kunnioitettuja henkilöitä sekä kristinuskossa että islaminuskossa.
- Lisäksi korostetaan, että lahjoja tuovat tietäjät olivat kotoisin Iranin ja Irakin seuduilta.
Vinkkejä tai rohkaisua idealle voi löytää Abrahamin lapset -kirjasta.

Musiikkiesityksiä ja yhteislauluja, laululeikkejä. Tuomo Mustosen esittämä Sibeliuksen Kuusi ja sen rinnalla metsäinen tarina. Liittyisi Sibeliuksen juhlavuoteen, itsenäisyyspäivään ja jouluun. 

 

Nuorille kerrotaan, että suomalaisissa perheissä kodeissa vierailee vanha vanha mies, jolla on mukanaan säkki, ja säkissä lahjoja. Joululahjoja annetaan sen muistoksi, että itämaan tietäjät toivat lahjoja Jeesukselle.

Ja kukas siellä ovella koputteleekaan – avataanko ovi... Jee, joulupukki!

Jaetaan lahjat, laulellaan

Juodaan mehut ja syödään piparit & tortut.