torstai 15. maaliskuuta 2018

Ajattele heitä numeroina

Älä ajattele heitä ihmisinä.
Ajattele heitä tapauksina
ja numeroina.
Otetaan vaikka tapaus seitsemän.
Seitsemällä on
lyhyt yläviiva vasemmalta oikealle
ja pystysuora viiva
ylhäältä alas.
Onko sillä myös poikkiviivaa,
siitä voi keskustella pitkään.

Älä ajattele heitä.
Seitsemällä ei ole tunteita.
Seitsemällä ei ole perhettä, ei sukua.
Seitsemän ei tunne elämisen intohimoa.
Seitsemän ei tarvitse
matkapuhelinta, jolla ilmoittaa ystäville:
minä olen poliisiautossa
matkalla lentokentälle.

Älä ajattele.
Seitsemän ei pelkää,
se ei tunne kipua.
Seitsemällä ei ole kynsiä,
jotka kiduttaja voi irrottaa.
Seitsemällä ei ole
tulevaisuudenhaaveita.
Seitsemän on vain kaksi viivaa,
tai kolme, miten vaan sovitaan.

Älä.


























Yllä olevaa tekstiä on suomalainen todellisuus kirjoittanut aivoihini. Sen voin lukea myös facepäivityksessä tuttavani seinältä.

Ei siihen voi valmistautua. Siihen viimeiseen puheluun. Kun oppilas yhtäkkiä soittaa itkien eikä tiedä, mitä hänelle tapahtuu, miksi hän istuu poliisiautossa Helsingissä.
Kun kysyn poliisilta, onko poika saanut edes hakea tavaroitaan, poliisi käskee kysyä palautettavalta itseltään. Sanon poliisille, että mitäpä se pojalta kysyminen auttaa, kun hän ei voi vaikuttaa asiaan. Kysyn kumminkin. Ei pojalla ole edes vaatteita eikä puhelimen laturia.
Kerron poliisille, että en soisi verorahoillani jahdattavan näitä kilttejä ja silmiemme alla opiskelevia turvapaikanhakijoita, kun maassa on tuhatkunta ilmoitusta ihan toisenlaisista tulijoista - ja heidän puuhiensa ennakoimiseen poliisilla ei kuulemma riitä resursseja. Poliisi sanoo minulle, ettei kannata jatkaa keskustelua, jos se tälle linjalle menee. Että hänkin tässä nyt vain tekee työnsä. Sanon hänelle, että sillä lailla ne juutalaisvainotkin onnistuivat - kun jokainen vain keskittyi tekemään oman työnsä.
Ei niihin voi valmistautua. Niihin viimeisiin sanoihin. Soittaja itkee ja fiksuin mitä keksin sanoa, on: "Koeta löytää perillä uusi laturi". "Lähetä jokin viesti jos voit." "Hyvää matkaa."
Nämä repliikit lausutaan niiden lomaan, kun nuori ihminen sopertaa: "Mä kuolen siellä." "Kiitos opettaja." "Nähdään."
En henno korjata, vaan vastoin parempaa tietoani hyvästelen: "Joo, nähdään."

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Halpuutetut tulkit ja Migrin hutilointi on hengelle hupaa

Kirjoitin tämän sähköpostin juristitaustaisille kansanedustajille, ja oikeusministerille tietysti myös. Vastauksia on tullut pelottavan vähän.
Kirjoitan sähköpostini teille, koska teillä on juridista osaamista ja ajattelua – sekä toivottavasti mielenkiintoa sitä kohtaan, että oikeusturva toteutuisi. Loviisassa kaksi ja puoli vuotta asunut seitsenlapsinen irakilaisperhe sai asiantuntemattoman tulkin, joka turvautui migrin puhuttelussa Google Tralnslatorin apuun ja teki virheitä. Virheet kulkivat papereissa oikeusasteesta toiseen, eikä niitä saatu oikaistuksi. Migri on kilpailuttanut tulkkiyritykset ja vierittää vastuun tulkkauksen tasosta niille.
Epäonnekseen perhe sai myös huonon lakitoimiston, joka ei perehtynyt haastattelukertomuksiin, eivätkä kielitaidottomat vanhemmat ole pystyneet tarkistamaan kertomusten oikeellisuutta.
Perheen isä joutui pakenemaan puolisotilaallisen shiiamilitian tappomääräystä, koska isä ei ollut suostunut kuljettamaan aseita ambulanssissaan ja osallistumaan sunnien tappamiseen. Shiiamilitia oli uhannut tappaa perheen lapset kostoksi. Vanhin tytär Sahra, silloin 9-vuotias, joutui kidnappausyrityksen kohteeksi. Hän pelastui naapurien avulla. Tämä tieto ei edennyt Migriltä oikeuteen asti, vaikka Sahraa vihdoin kuultiin Migrissä viime joulukuussa. Tarina kääntyi niin, ettei kaappausyrityksellä ollut silminnäkijöitä, eikä tyttöä uskottu.


Viime kesänä Asianajajaliitto esitti huolensa turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumattomuudesta. Siitä on jo kulunut yli puoli vuotta, mutta kukaan päättäjä tai viranomainen ei ole ottanut tätä huolta vakavissaan,

Myös Käännösalan asiantuntijat KAJ ry on esittänyt huolensa tulkkien pätevyydestä.
- Maahanmuuttoviraston oppaassa tulkeille painotetaan, että ”turvapaikanhakijan asia on tulkattava toiselle kielelle kattavasti ja tarkasti, jotta viranomainen voi päätyä oikeudenmukaiseen ratkaisuun kansainvälistä suojelua tarvitsevan henkilön asiassa.” Tämä on vain sanahelinää, jos sitä ei valvota ja jos tulkkausten hankinnassa ei painoteta ollenkaan laatua, KAJ ry:n tiedotteessa sanotaan.

Nyt perhettä odottaa käännytys Irakiin. Shiiamilitian vaino jatkuu, eikä esimerkiksi sisäinen pako auta asiaa, sillä tieto palanneista/palautetuista turvapaikanhakijoista kulkee militian verkostoja pitkin paikkakunnalta toiselle. Shiamilitiat ovat puolisotilaallisia joukkoja, jotka vainoavat ja tappavat sunnivähemmistöä Irakissa. Ne toimivat käytännössä Irakin hallituksen tuella ja armeijan rinnalla. Kuten Maahanmuuttoviraston uusi maatietokin toteaa, on lähes mahdoton erottaa, onko kaupunkien lukuisilla tarkastuspisteillä armeijan vai militioiden joukkoja.

Kyseessä oleva lapsiperhe ei ole yksittäistapaus. He ovat osa valtavirtaa.
Suomessa on nyt aivan liian monta turvapaikanhakijaa, joiden oikeusturva ei toteudu. Moni suomalainen on pakosti joutunut leikkimään juristia ja etsimään lisätietoja ja -todisteita turvapaikanhakijoiden vainosta. Meille on jo kantautunut tietoja siitä, että palautettuja turvapaikanhakijoita on kidutettu ja tapettu.

Tälle asialle on tehtävä jotain. Pian. Ei kenenkään oikeusturva saa ontua tai henki vaarantua vain siksi, että hän on erivärinen tai eriuskontoinen tai että heitä nyt vain tuli kerralla liikaa.
Loviisan Sanomat: artikkeli irakilaisperheestä
http://www.loviisansanomat.net/heidan-kohtalonsa-voi-ratketa-tanaan/