Loman lopuksi pisut kuivemat

Minua sanotaan sademagneetiksi. Minäpä kerron miksi.
Kesäloman alkuun on aikaa viikko. Alkuviikosta aurinko paistaa täydeltä terältä, mutta torstaina taivaanrantaan alkaa kerääntyä pilviä.

*Perjantaiaamuna totean, että hyvältä näyttää tämä viimeinen työpäivä ennen kahden viikon lomapätkää. Perjantaina työpäivän päätyttyä katson työhuoneen lounaisikkunasta – aurinko helottaa siniseltä taivaalta. Kun painan talon pohjoisseinällä sijaitsevan ulko-oven kiinni, koko itäinen taivaanpuolisko on jo synkän pilven peitossa. Tuskin ehtii ovi kiinni napsahtaa, kun ensimmäiset rakeet iskevät voimalla katuun.*

Koko kaksi viikkoa sataa solkenaan. Telkkariuutisten säämies näyttää murheelliselta. Hän selostaa karttojensa äärellä, kuinka Itämeren takaa lähestyy voimakas saderintama. Sen mentyä ohi sitä seuraa toinen voimakas saderintama, jota seuraa voimakas… no niin, ehkä jo ymmärsitte, mikä.

Lomaviikkojen lähestyessä loppuaan pilviverho alkaa ohentua ja säämies piristyä. ”Ensi viikolla maahamme saapuu korkeapaine, ja jo tiistaina lämpömittarit saattavat näyttää hellelukemia.”

Näyttävätkin. Istun konttorissa ja räpsäytän kaihtimet eteen. Työpäivänä jälkeen hikoilen tunnin bussin aurinkoisella puolella (varjopaikat on jo varattu) ja olen kotiin palattuani kuin märkä rätti. Torstain maissa taivaalle alkaa kokoontua pilviä ja säämiehen otsalle ryppyjä. ”Kahdelle seuraavalle viikolle on luvassa poikkeuksellisen voimakkaita sateita.”
Ja minun toinen kaksiviikkoinen lomani. (Tässä kohtaa voitte lukea kertosäkeen omaisena tekstiosuuden, joka on jutun alkupuolella ja merkitty pienillä tähdillä *).

Ensimmäisen lomaviikon puolivälissä hermo pettää. Sateen ja säämiehen alati murheellisen naaman katsomiseen on pakko saada katke. Kauas ei enää ehditä, mutta käydään edes Tallinnassa.

Vihmapäev, lupaa virolaisten säätiedotus. Satab rankemast, se lupaa laivamme saapumispäivälle. Vihmapäev on tiedossa jokaikiselle matkapäivällemme. Paitsi lähtöpäivälle, silloin sanotaan, että pisut kuivemat – vähän kuivempaa. Sadepilvet kulkevat laivamme edellä Helsinkiin.

Olen alkanut ajatella, että sademagneettiominaisuuttani voisi käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ihan globaalissakin katsannossa. Ensinnäkin voisin olla työyhteisössä se, joka valitsee kesälomansa ensin. Sen jälkeen muut voisivat buukata omat lomansa minun varaamiani viikkoja visusti karttaen.
Toiseksi: Suomen valtio voisi lähettää minut kehitysapuna lomailemaan johokin kroonisesta kuivuudesta kärsivään maahan. Saisivat sitten vettä sinnekin.

(Ps. Tämä oli muistelo muutaman vuoden takaisesta kesälomasta, ei tämän vuoden säätiedotus.)

Viimekesäiseltä lomamatkaltamme Trondheimiin.
Kuva on jo paluumatkalta Ruotsin Pilgrimstadista.