Sairauslomaa sadepäivästä!

Tämä kesä on ankea. Lomakausi varsinkin. Säiden kannalta siis varsinkin. Syksyllä työpaikkojen kahvihuoneista onkin luvassa kovaäänistä valitusta. (Työn alkaessa ottakaa mukaan kuulosuojaimet.)
Virkaehtosopimuksia selaillaan ja lakipykäliä luetaan: kuka korvaa surkeat lomasäät, kun suomalaiset rahjustavat työpaikoilleen kalvakka naama vesisateen huuhtelemana, eikä käsivarsiinkan ole tullut yhtään rusketusraitoja rannekellosta.

Erään lääkärin mukaan suomalaiset ovat äityneet hakemaan sairauslomia huonojen säiden vuoksi.
- Sairauslomaa pyydetään pääsääntöisesti hyvin perustein – mutta ei aina. Minulta on vaadittu sairauslomatodistusta huonon sään takia pilaantuneen lomamielen vuoksi, kirjoitti liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka Helsingin Sanomien kolumnissa.

No niin. Onhan se ymmärrettävää näillä leveysasteilla. Kesää on odotettu viime elokuusta lähtien. Mökkejä varattu ja veneitä hankittu. Ja sitten sataa ja myrskyää. Näin kesäihmisenä ajattelinkin laatia selkeän taulukon korvausvaatimusten ja sairauslomien tueksi.
Koko lomapäivän mittaisesta tihkusateesta saa yhden päivän sairauslomaa, jonka saa pitää ensimmäisenä aurinkoisena työpäivänä. Rankemmasta sateesta napsahtaa kaksi päivää, ja ukkosmyrskylle on omat kertoimensa, jotka tosin ovat niin monimutkaisia, että eivät mahdu näin pieneen tilaan. Se on pienellä tekstillä siinä lomakkeessa.

Tästä lomapäiväsateesta saa kyllä kaksi sairauslomapäivää. Pakko.

Raesade on siinä ja siinä, sillä se on kuitenkin erikoinen luonnonilmiö, jonka ihailu voi pikemminkin piristää kuin pilata lomapäivän. Sairauslomaa haettaessa ei myöskään kannata kertoa, että näki jossain vaiheessa sateenkaareen. Siinä näet tulee paljastaneeksi, että paistoihan se aurinko sittenkin hetkisen.

Lisäksi on otettava huomioon ns. Pekka Pouta -kerroin, Huutos-Matti
 -bonukset ja Kerttu Kotakorpi -lisä.  Jos he tulevat luvanneeksi auringonpaisteista viikonloppua, mutta sen sijaan tuleekin vettä kuin saavista, sairauslomapäivien määrä lisääntyy yhdellä.

Syksyn tullen Kikytunnit on syytä unohtaa, sillä tällaisen kesän jälkeen niistä tulee kapina.

Säiden pilaaman lomamielen vuoksi voi pyytää korvauksia ja sairauslomaa myös talvella. Onhan se ihan pirullista, jos olet varautunut hiihtämään ja laskettelemaan, mutta monot ja sukset jäävät käyttämättöminä suksiboksiin koska nollakeli ja tuhnea räntäsade.

Älä sano näitä sanoja lomalla

Kesäkuun ensimmäinen viikko ja kesäloma. Vähän riskaabeli yhdistelmä täällä päin maailmaa. Varsinkin kun matka suuntautuu hulluna pohjoiseen.
Lomamatka opetti, mitä lomalla ei kannata sanoa.

"Pikkuisen on kylmää, mutta onneksi sentään aurinko paistaa tunturin lappeeseen eikä tuule kovin paljoa."
(Makaan maassa, koska yritän kuvata kurjenkanervaa. Löytyi.)

"Siis pohjoisesta puhaltaa, mutta onneksi ei sentään sada."
(Pykeija, se Jäämeren puolimmaisempi ranta.)

"No nyt se sade sitten alkoi, mutta onneksi se on kuitenkin vettä eikä lunta."
(Neidenin kirkolla, sade muodostaa ihmeellisen kuvion tuulilasiin.)

Ihan sanaton. Aura-auto tuli vastaan perjantaina 10. päivä kesäkuuta Lemmenjoen tiellä ja pärskäytti juhlallisen lumiloskan tuulilasiin. Ei valitettavasti saatu videolle.

Viimeinen kommenti säästettiin kotipihaan.
"Onneksi sentään auto ei hajonnut esimerkiksi siellä Norjassa Suomen päälaen yläpuolen kuumaisemassa."

Loman lopuksi pisut kuivemat

Minua sanotaan sademagneetiksi. Minäpä kerron miksi.
Kesäloman alkuun on aikaa viikko. Alkuviikosta aurinko paistaa täydeltä terältä, mutta torstaina taivaanrantaan alkaa kerääntyä pilviä.

*Perjantaiaamuna totean, että hyvältä näyttää tämä viimeinen työpäivä ennen kahden viikon lomapätkää. Perjantaina työpäivän päätyttyä katson työhuoneen lounaisikkunasta – aurinko helottaa siniseltä taivaalta. Kun painan talon pohjoisseinällä sijaitsevan ulko-oven kiinni, koko itäinen taivaanpuolisko on jo synkän pilven peitossa. Tuskin ehtii ovi kiinni napsahtaa, kun ensimmäiset rakeet iskevät voimalla katuun.*

Koko kaksi viikkoa sataa solkenaan. Telkkariuutisten säämies näyttää murheelliselta. Hän selostaa karttojensa äärellä, kuinka Itämeren takaa lähestyy voimakas saderintama. Sen mentyä ohi sitä seuraa toinen voimakas saderintama, jota seuraa voimakas… no niin, ehkä jo ymmärsitte, mikä.

Lomaviikkojen lähestyessä loppuaan pilviverho alkaa ohentua ja säämies piristyä. ”Ensi viikolla maahamme saapuu korkeapaine, ja jo tiistaina lämpömittarit saattavat näyttää hellelukemia.”

Näyttävätkin. Istun konttorissa ja räpsäytän kaihtimet eteen. Työpäivänä jälkeen hikoilen tunnin bussin aurinkoisella puolella (varjopaikat on jo varattu) ja olen kotiin palattuani kuin märkä rätti. Torstain maissa taivaalle alkaa kokoontua pilviä ja säämiehen otsalle ryppyjä. ”Kahdelle seuraavalle viikolle on luvassa poikkeuksellisen voimakkaita sateita.”
Ja minun toinen kaksiviikkoinen lomani. (Tässä kohtaa voitte lukea kertosäkeen omaisena tekstiosuuden, joka on jutun alkupuolella ja merkitty pienillä tähdillä *).

Ensimmäisen lomaviikon puolivälissä hermo pettää. Sateen ja säämiehen alati murheellisen naaman katsomiseen on pakko saada katke. Kauas ei enää ehditä, mutta käydään edes Tallinnassa.

Vihmapäev, lupaa virolaisten säätiedotus. Satab rankemast, se lupaa laivamme saapumispäivälle. Vihmapäev on tiedossa jokaikiselle matkapäivällemme. Paitsi lähtöpäivälle, silloin sanotaan, että pisut kuivemat – vähän kuivempaa. Sadepilvet kulkevat laivamme edellä Helsinkiin.

Olen alkanut ajatella, että sademagneettiominaisuuttani voisi käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ihan globaalissakin katsannossa. Ensinnäkin voisin olla työyhteisössä se, joka valitsee kesälomansa ensin. Sen jälkeen muut voisivat buukata omat lomansa minun varaamiani viikkoja visusti karttaen.
Toiseksi: Suomen valtio voisi lähettää minut kehitysapuna lomailemaan johokin kroonisesta kuivuudesta kärsivään maahan. Saisivat sitten vettä sinnekin.

(Ps. Tämä oli muistelo muutaman vuoden takaisesta kesälomasta, ei tämän vuoden säätiedotus.)

Viimekesäiseltä lomamatkaltamme Trondheimiin.
Kuva on jo paluumatkalta Ruotsin Pilgrimstadista.