Saako Auschwitzissa ottaa selfien?

Tämän omantunnon kysymyksen teki amerikkalainen verkkolehti Huffington Post seuraajilleen Facebookissa. Taustalla on se ilmiö, että varsinkin nuoret keskitysleireihin matkoillaan tutustujat napsivat selfieitä kammottavuuksien kaivolla.

Lukijoiden vastaukset olivat ymmärrettävästi kahta maata. Toisten mielestä keskitysleiriselfiet osoittavat ymmärtämättömyyttä ja huonoa makua. Toiset tyynnyttelevät, että selfien ottajakin pyrkii ymmärtämään näkemäänsä ja kunnioittaa uhrien muistoa.

Ainoa albumistani löytyvä otsikkoon edes vähän sopiva kuva:
Kurkistelen salonkivaunuun, jossa Mannerheim ja Hitler
lounastivat kesällä 1942. Se kuuluisa pikavisiitti.

Selfiekulttuuri on kuin morsiamen hääpuku: vanhaa, uutta, lainattua – jaa, no mitä sinistä siinä on, sitä en keksi. Ainahan matkoilla on otettu –  tai siis pyydetty matkaseuraa ottamaan – kuva, jossa olemme minä ja Eiffel-torni, minä ja Julius Caesar, minä ja Sokrates. Nyt se vain tehdään itse, kun teknologia on kätevöitynyt. Kuvakulmakin on muuttunut. Aito selfie otetaan vähän yläviistosta, kohti kameraa katsoen, niin että otsa ja vetoavat silmät korostuvat ja leuka kapenee siroksi kolmioksi. (Mitenkähän tämä vaikuttaa tapaamme nähdä ja katsoa muotokuvia? Muotokuvauskurssilla, jolla olin alkukesästä, katselimme normaaleja silmän tasalta otettuja kuvia, ja minä melkein ihmettelin, että mikä siinä kuvan alalaidassa pilkottaa… sehän on se… se – no kaula!) 

Tiekirkot on lanseerannut tälle kesälle tiekirkkoselfiekampanjan. Kirkkoturisteja pyydetään ottamaan itsestään kuva joko kirkossa tai kirkon pihalla ja julkaisemaan selfie Tiekirkot-fb-sivulla tai Twitterissä. Sitäkään eivät kaikki ole purematta nielleet. Onko tolkkua korostaa itseään ottamalla ja jakamalla selfieitä: minä ja Turun tuomiokirkko, minä ja Jeesus (Jeesus-patsas vasemmalla)? Minä olen ottanut ja jakanut muutaman tiekirkkoselfien, mutta sisäkuvien ottamista olen arkaillut – se on tuntunut  vähän pöljältä, varsinkin, jos on muita ihmisiä paikalla.

Mitkähän ovat oikein supersopimattomia selfietilanteita? Kun bestman kaivaa puvuntaskusta älykännykän ja ottaa alttarilla virnistelyselfien tyyliin ”eipä tiedä sulhasrukka mihin rupes”? Kun arkunkantaja kannattelee toisella kädellä kantohihnaa ja ottaa vapaalla kädellä selfien? Sairasvuoteen äärellä otettu kuva? Kolaripaikalla? Keksi lisää ja kerro!

Lopuksi on pakko jakaa tämäkin (mieli)kuva. Kirjailija Elina Karjalainen kertoi taannoin turistista, joka saapui Pariisiin. Tälläsi järjestelmäkameransa jalustoineen kadulle, josta oli hyvä holli Eiffel-tornille. Mittaili sopivan paikan, jossa hän itse seisoo sillä hetkellä, kun vitkalaukaisin napsahtaa ja kamera ottaa kuvan. Käänsi kameralle selkänsä, käveli ne kymmenen askelta paikalle, jossa ajatteli poseeraavansa, kääntyi – ja huomasi kameransa kadonneen. 

Että siinä mielessä pisteet kännykkäselfieille.