Tämän talon ikkunoista ovat puhaltaneet sotaisat tuulet.
Sen rakentamiseen tarvittiin Hitler ja Stalin
ja Roosevelt ja Churchill ja Jaltan konferenssi,
valvontakomissiota unohtamatta.
Tarvittiin Tähti-niminen sotahevonen, joka vaihtui
rauhanajan traktoriin.
Tarvittiin pulasta ja sodasta selvinneiden verta, hikeä ja kyyneleitä,
ja joskus Pervitiniä ja laskostetusta paperipakkauksesta
kämmenelle ravistettua ja suuhun nakattua Hota-pulveria.
Tarvittiin muurahaisen pesänrakennusvietti,
pihkaisen metsämiehen ja pyhäksi pullaa paistavan naisen yhteinen nauru.
Tarvittiin käsitys siitä, että on olemassa jotain enemmän kuin
uuninpankolla kuivuvan sarkatakin hienhaju
tai likaisen lehmänhännän rätkäisy lypsäjän naamaan.
Historian tuuli ei tyynny eikä lepää. Se hujeltaa avovintin seinänraoista.
Yhtenä aamuna, kun veljet kömpivät aamukahville,
äiti ilmoittaa: Tsekkoslovakia on miehitetty.
Toisena päivänä vintihuoneen seinälle ilmestyy juliste:
jenkit pois Vietnamista. (Tämä sukupolvi se luulee ratkaisevansa
julisteilla sen minkä edeltäjänsä Salpalinjalla.)
Kun talon asukas täyttää 95 vuotta, Euroopan historian
tuulet pyörteilevät läpi vihreäseinäisen tuvan.
Ulkomaalaisille vieraille on kerrottu,
miksi kylmät tilat ovat nousseet keskelle korpea.
Yksi sukulainen on vieraillut keskitysleirillä, toiset muistavat isien sotajuttuja,
päivänsankari tapailee Njet Molotov –renkutusta.
Avovintillä tuuli puhaltaa ja saa peltikaton napsumaan.
Historian tuuli ei tyynny eikä lepää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti