Se Musta Lintu

Jokaisen tuttavapiirissä on varmaan ainakin yksi ihminen, joka alkaa jo toukokuussa höpöttää, että ensi kuussa se alkaa päivä lyhetä. Juhannuksena se sanoo, että kesä on puolessa välissä ja kohta jo ohi. Heinäkuussa se nuuskii ilmaa ja sanoo, että elokuulta tuoksuu.

Itsekin olen muuttumassa sellaiseksi. Vuosi vuodelta aiemmaksi hiipii pelko, että kohta on syksy ja pimeys, se kaikenkattava pimeys.

Aamulla hain postia. Aurinko paistoi, kuului pikkulinnun tirinää ja tirskutusta. Kuului variksen muistutus: kraah. Olen täällä minäkin. Olen täällä minäkin, jonka lentää vaapun syksyt ja talvet.
Kävelin rantatietä töihin. Juuri vapaaksi päässyt järvi väreili. Kuului taas pikkulintujen tirinää, tirskutusta ja siipien suhinaa. Mutta koivun oksassa istui se Mykkä Musta Lintu.
- Kun nuo ovat lähteneet, minä jään, minä jään.