Ensi vuonna Torinossa?

Pari viimeistä viikkoa olen ollut aivan kääryleenä käärinliinassa. Henkisesti siis. Jyväskylässä on huhtikuun ajan Torinon käärinliinaa esittelevä näyttely. Sen on koonnut dosentti ja sindonologi Juha Hiltunen, joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin.

Mitä pitää ajatella esineestä, josta ollaan kahta mieltä. Tai, no, kolmea: 1) se on aito, 2) se on väärennös, 3) mikä käärinliina?
En ole muodostanut kantaa, vaikka lauantaisen seminaarin jälkeen kellahdin taas pikkuisen enemmän sille puolelle, että uskon esineen aitouteen. Erityisesti liikutti professori emeritus Tuomo Martikaisen esitys siitä, kuinka Jeesuksen kasvot - konkreettinen kasvokuva - on vaikuttanut Suomenkin salomailla. Nimittäin Mikael Agricolan rukouskirjan kautta. Vanhoissa rukousteksteissä puhuttiin runnellusta miehestä ja ilmaistiin rakkautta hänen haavoitettuja käsiään, läimittyjä poskiaan ja verihaavaista otsaansa kohtaan.
Melkoinen oivallus oli sekin, että kun käärinliina kulkeutui kristittyjen mukana Jerusalemista Edessaan ja sieltä Konstantinopoliin (nykyistä Turkkia molemmat), se oli muun muassa Kristus Pantokrator -kuvan esikuva. Ja ortodoksithan puhuvat käsittätehdystä ikonista. (Sen esikuvana tosin saattoi olla eräs toinenkin kangas, johon Jeesuksen kasvokuva on painautunut.

Olen lupautunut muutamaksi iltapäiväksi näyttelyvahdin hommiin. Mielenkiintoista seurata, millä ajatuksin näyttelyvieraat sinne tulevat. Yhtään kovaa skeptikkoa lienee turha odottaa, he ovat jo pauhanneet sanomalehti Keskisuomalaisen keskustelupalstalla.
Parin päivän kokemuksella: olen nähnyt jo kaksi naista, jotka ovat käyneet katsomassa aitoa kangasta Torinossa.

Aito käärinliina on, ihan tiedoksenne vaan, esillä taas ensi vuonna. Siis kesällä 2015. Sorry vaan Luther, tiedän, että reliikkihöperyys sai sinut tuohtumaan. Mutta minä olen jo alkanut katsella tarjouslentoja. Lisäksi kuulin, että käärinliinan esilläpito Torinossa tarvitsee vapaaehtoisia talkoolaisia. Niin?