Aito kopio ja todellinen Lumikki

Miten jokin voi olla yhtä aikaa aito ja kopio? Sitä olen viime aikoina miettinyt, kun olen ollut tekemisissä Torinon käärinliina -näyttelyn kanssa. Se on nyt Jyväskylässä, mutta näin sen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Savonlinnassa. Da Vinci -koodi on ihan turha kirja ja tosi laimea stoori verrattuna käärinliinaan oletettuihin ja tutkittuihin vaiheisiin kristittyjen vainojen, ristiretkiritarien, katolisen kirkon kiistojen, sotien ja tulipalojen keskellä.

Näyttelyssä nähtävä "aito kopio" esittää Jeesuksen käärinliinaa, johon uskomuksen mukaan  piirtyi ylösnousemuksen hetkellä Jeesuksen kuva.
 

Näyttelyn on rakentanut dosentti ja sindonologi Juha Hiltunen, joka on myös kirjoittanut aiheesta kirjan. Käärinliinaa on pidetty milloin aitona esineenä, milloin tarkoitushakuisena väärennöksenä. Aitouden puolustajat vetoavat siihen, että aiemmat tutkimukset on tehty keskiajalla tehdystä paikkauskohdasta, ei alkuperäisestä paikkaamattomasta kankaasta. Vanhin kohta kankaasta sisältää siitepölyhiukkasia, jotka viittaavat parintuhannen vuoden takaiseen Palestiinaan, samoin kuin kankaalle tehty vanilliiniajoitus.

Savonlinnassa näkemäni aidon kopion jälkeen aito ja tosi sekoittuvat lisää. Näin oikean Lumikin – the Real Snow White - Retretin näyttelyssä. Videolla Pilvi Takala oli pukeutunut Lumikiksi: musta tukka, kultainen hiuspanta, sininen prinsessamekko - ihan täydellinen paketti siis. (Paitsi että käsilaukku oli mielestäni prinsessalle liian iso.) Hän jonotti Pariisin Disney Worldiin ja jakeli lippuluukun edustalla nimikirjoituksia lapsille, kunnes kookas vartija keskeytti puuhan. ja ilmoitti, että tuossa asussa ei ole huvipuistoon menemistä.
- Emme tiedä, mitä aiot tehdä. Sinä voit syödä tai käydä vessassa tai… Oikea Lumikki ei tee sellaisia asioita, ja lapset saattaisivat hämmentyä, mies perusteli.
- Mitä, eikö oikea Lumikki syö ja käy vessassa, Lumikki-Takala kysyi tekoviattomana.
Mietin hetken ajan, miten itse voisin toteuttaa samantapaisen tempauksen. – tai siis kopion siitä. Raamatun henkilöiksi pukeutuminen Jerusalemin matkalla ei taitaisi osoittaa kovin hyvää makua?
Katso tuo linkittämäni video, saat kokea aitoja tunteita, kuten myötähäpeää!

Kolmas toden ja tarun välimaasto sijaitsi Putkinotkossa, kirjailija Joel Lehtosen huvilassa. Hän asutti paritaloa velipuolensa perheen kanssa, Muhosia olivat. Perheestä tuli sittemmin Putkinotko-romaanin Käkriäisiä ja Lehtosesta itsestään kirjakauppias Aapeli Muttinen. Tosi ja sepite sekoittuvat niin iloisesti, että osa Muhosen sukua on vieläkin kirjasta käärmeissään ja asiantunteva opas – Joel Lehtonen -seuran jäsen ja kirjailijasta gradun tehnyt aikuinen nainen – myönsi itsekin melkein sekoittavansa aidon ja kuvitellun elämän Putkinotkon tilalla.

Putkinotko, se talo, jossa Joel Lehtonen asui velipuolensa kanssa.
Siitä syntyi kuuluisa romaani.

Kun toissakesäisen lomareissun päätteeksi palasin tiedotusvälineiden ääreen, uutisissa kerrottiin, että kaivattu ja etsitty Higgsin hiukkanen on sitten löydetty. Ehkä. Todennäköisesti. Täydellistä.