Vetreä satavuotias jumppaa ja venyttelee

Tervetuloa Suomi100-juhlajumppaan. Kiva kun teitä on niin paljon paikalla.

Ihan aluksi nostetaan sykettä verryttelyliikkeellä. Rullataan ohut, paperittomien hätämajoitukseen tarkoitettu patja tiiviiksi makkaraksi ja kohdistetaan siihen napakan aggressiivisia potkuliikkeitä. Liikettä tehostetaan sihisemällä raivokkaasti hampaiden välistä ”ve-to-voi-ma-te-ki-jä, ve-to-voi-ma-te-ki-jä”. Sihinä vahvistaa hengityselimiä.
Jaksaa. Jaksaa.

Sitten keppijumppa. Ota jumppakepin päästä oikealla kädellä ja viet keppiä vasemmalta oikealle ja takaisin oikealta vasemalle, notkista samalla polvia. Kuvittele, että piirrät kepillä laajaa reviiriä. Tehosta liikettä hokemalla ”rajat kiinni, rajat kiinni”.

Jatketaan vahvistamalla käsivarsilihaksia. Tehdään rivakoita nyrkkeilyliikkeitä. Harjoite tehostuu, kun kuvittelet eteesi aidon suvakin. Lähtee lähtee. Jaksaa jaksaa. 

Kuva ei liity tekstissä kuvailtuun jumppatuokioon.

Lopuksi venytetään omaatuntoa ja älyllistä epärehellisyyttä. Kurkota vuoroin vasenta ja vuoroin oikeaa kättä kohti kattoa, niin että kyljet venyvät. Jatka venyttelyä niin pitkään, että alat itsekin uskoa nyt alkavaa taustapuhetta.
”Isäsi on murhattu ja veljeäsi on kidutettu ja sinut pahoinpideltiin ennen kuin lähdit pakoon. Lisäksi sinua on uhkailtu kirjeitse. Koska et tiedä, kuka sinua pahoinpiteli, etkä myöskään voi nimetä uhkailijoitasi, pelkosi on objektiivisesti katsoen perusteetonta. Voit siis palata turvallisesti kotimaahasi.”

Lopuksi rentoudutaan. Käy selällesi paperittoman patjalle. Sulje silmäsi ja rentoudu kuuntelemaan.”Suomalainen viranomainen ei tee virheitä, ja jos tekee, ne korjataan”.
”Juhlapaikanhakijat painukoot geelitukass...”

Ai mutta nämä jumppaajathan nukahtivat jo. Eipä herätellä.

PS1 Nämä jumppaohjeet voivat olla haitallisia, jos sinulta on diagnosoitu lämmin/suuri sydän tai ylikehittynyt oikeudentunto. Tai jos nyt eivät ihan haitallisia, mutta ei niitä apuakaan ole.

PS2 Jos sinulla on se ylikehittynyt oikeudentunto, voit osallistua vertaiskokoontumiseen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2017 klo 12:00–14:30 Helsingin Asema-aukiolla. Ilmaistapahtuman fasiliteetteihin kuuluu jalkapuu. Kanssakärsijöinä muun muassa kirjailija Katri Tapola ja pastori Kai Sadinmaa.

-------------------------------------

"Paperittomia ei kenenkään kannata kadehtia. Heidän asemansa on hyvin turvaton riippumatta välttämättömien palveluiden laajuudesta. Heikossa asemassa olevista ihmisistä ei pitäisi tehdä myöskään politiikan välinettä." (Nasima Razmyar, Helsingin apulaispormestari)

Sanahelinä

-Anteeksi, äiti, mutta minä poltan taas tupakan.
Juuri 19 täyttänyt poika käärii sätkää toisensa perään ja pahoittelee sitä Suomi-äidilleen.
- Tämä auttaa kun mua hermostuttaa
Poika on poissa tolaltaan, sillä hän pelkää käännytystä lähtömaahansa.
- Minä olen väsynyt elämästä. Minun elämä on valmis. Minä kuolen Afganistanissa, minä kuolen jo lentokoneessa.

Haluan lohduttaa häntä ja vyörytän esiin sen isoimman lohdun jonka siinä nyt tiedän – lainauksen Schindlerin lista -elokuvasta.
- Toisessa maailmansodassa ihmisiä otettiin vangiksi. Heidän piti tehdä paljon työtä ja moni kuoli. Joku heistä sanoi, että haluaa kuolla. Hänen kaveri sanoi: et voi kuolla, et voi tehdä itsemurhaa. Jos teet, et voi tietää, miten tämä kaikki päättyy.

Poika ei kuullut selitystäni, saati ymmärtänyt sitä. Hän toisti sanomansa konemaisesti
- Minä olen väsynyt elämästä. Minun elämä on valmis. Minä kuolen Afganistanissa, minä kuolen jo lentokoneessa.

Minä vaikenin. Se lohtu, jota olin luullut tyhmyyttäni luullut auttaviksi sanoiksi, murtui sanahelinäksi totuuden edessä.

Ja parempaan en pystynyt. Onneksi älysin edes vaieta.

Sanahelinää on nyt tässä maassa kuultu. Sanahelinällä on määritelty sotaa käyvät alueet turvallisiksi alueiksi, joihin vainottu vaoi palata.
Päättäjät puhuvat turvapaikanhakijoiden arvostavasta ja ihmisarvoisesta kohtelusta prosessin joka vaiheessa.
No, moni oikeusoppinut on huomauttanut Maahanmuuttoviraston käytäntöjen ongelmista, kuten huonoista tulkeista, jotka eivät pysty tuomaan ilmi turvapaikanhakijan varsinaista huolta ja turvan tarvetta. Laatu on työskentelyssä korvautunut määrällä, eikä yksilöllinen kohtelu toteudu.

Säilöönotoissa ja pakkopalautuksissa ihminen muuttuu logistiikkaongelmaksi, jonlla ei ole ihmisarvoa ja jota ei tarvitse kunnioittaa.

Päättäjät kertovat, kuinka palautettavasta turvapaikanhakijasta otetaan koppi, ja jokin paikallinen organisaatio tai viranomainen paikan päällä saattelee hänet säälliseen elämään.
Ja siellä se pakkopalautettu kuitenkin piileskelee uhkaaijian ja kiduttajiaan ja lähettää suomalaisille ystävilleen kaoottisia pelokkaita viestejä.

Sanahelinä tyynnyttää meistä ne, joiden on helpompi nukkua yönsä, kun saa uskoa, että kaikki tapahtuu laadukkaasti ja paragrafien mukaan.

Sanahelinä loukkaa meistä monia, jotka ovat nähneet, mitä tässä maassa nyt oikeasti tapahtuu.

Olisi, hyvät päättäjät, rehellistä tunnustaa, että ei kuulkaa kiinnosta yhtään, miten niille siellä lähtömaassa käy – millaisiin loukkoihin he joutuvat, kenen käsiin päätyvät, kuolevatko vai elävätkö. Kunhan tämä Suomi 100 -juhlasali vain saadaan tyhjennetyksi ei-toivotuista vieraista ja salin pariovet lukituiksi. Sitten pestään kädet ja aletaan juhla.

Sentään Suomi ensin.