Elämäni ensimmäiset some-hautajaiset

Fb-kaverini ja live-elämästä tuttuni Malla (nimi muutettu) harrasti kissajuttuja, sanaleikkejä, hassutuksia. Samaa laatua oli hänen serkkunsa Jutta (nimi muutettu), jota en tuntenut livenä, mutta joka Mallan kautta keksaisi pyytää minua kaverikseen.
Joulun alla Jutta lähetti hätäisen chattiviestin: Kaarina, et arvaa, Malla kuoli viime yönä.
Piti oikein rynnätä Mallan Fb-profiiliin, ja kyllä: Jutta oli käynyt kirjoittamassa sinne R.I.P. Malla.

Jutta kutsui minut hautajaisiin.  Ensimmäistä kertaa elämässäni olin hautajaisissa, joissa en tuntenut minut sinne kutsunutta henkilöä - arvaamalla laitoin, ja oikeaan osuin.

Muistotilaisuudessa muisteltiin Mallan persoona - myös virtuaalipersoonaa. Parikin ihmistä kiitteli, kuinka Mallan päivitykset ilahduttivat ja saivat hymyilemään. Malla oli niin huomaavainen ihminen, että jos joku hänen kaveripiiristään päivitti tyyliin "Nyt ei mene hyvin" tai "Päivä alkoi surullisesti", niin kohtapa Malla joko chattasi tai soitti: mikä ongelma, mikä hätä.

Ajattelin, että olen nyt uuden äärellä.

Niin, ja se Mallan kissa - Malla oli näet aika tuore kissanlapsen adoptioäiti. Se on nyt Mallan äitiä lohduttamassa.

Kissavideot ovat rankasti aliarvostettuja esimiesten keskuudessa

Videoprojekti vielä vaiheessa. Ollut jo pitkään. Työkaveri on tuuppinut minua videoimaan Henki & elämän Youtube-tílille sisältöä. Olen onnistunut väistämään. Ehkä ensi viikolla teen ensimmäisen The Videon työpaikkani järjestelmäkameralla. Teemana tuunaus ja kauniiden korttien valmistus lähetyksen hyväksi. Ovat muuten kauniita hää- ja rippionnittelukortteja!
Omalla pokkarilla olen kuvannut kissaamme, veden virtausta koskessa, valoja ja varjoja järvenrannan "puukatedraalissa". Puolen minuutin tai 15 sekunnin luontopätkiä olen tarjoillut silloin tällöin seurakunnan Fb-sivuille miniretriitteinä. Pysähdy ja katso, sanattomasti, äänettömästi. Näitä videoita olen julkaissut omalla Youtube-tililläni.
Ajan kulua kuvaavan videopätkän kuvasin Tallinnassa yhdessä lahjatavarakaupassa. Kellojen eritahtinen kliksutus ei tosin taida rauhoittaa, luulen.

Henki & elämän videotuotanto eli kaksi työkaveriani elvisteli joulun alla jäälyhtyvideolla. Valitettavasti tämä ohjevideo jäi vähän vajaakäytölle, kun talvi on ollut sellainen kuin on. Ehkä ensi jouluna parempi onni?

Oleellisinta tässä videotuotannossa olisi löytää yleisö. Miten se tehdään?

Ja jos kissavideoiden katselu on esimiesten keskuudessa aliarvostettua, niin turha nyhrääminen taas on yli-. Tämä tuli mieleen, kun katsoin televisiosta dokumenttia, jossa esiteltiin suomalaisen miehen Youtube-videoita. Kaveri laittaa kameran päälle, mittailee vettä ja kahvia keittimeen ja ilmoittaa: nyt minä keitän tässä kahvia. Toinen kaveri taas ajaa autoa - pyörittää rennosti rattia vasemmalla kädellä ja huiskii oikealla kädellä kameran kanssa videokuvaa. Ja niitä videoita kuulkaa ladataan!

Samoin kuin kissavideoita. Niiden katselun väitetään rauhoittavan ihmistä ja vähentävän stressiä. Pelkään kuitenkin, että esimiehen stressi ei juuri vähene, jos hän näkee minun katselevan kissavideoita työaikana.