Omalla pokkarilla olen kuvannut kissaamme, veden virtausta koskessa, valoja ja varjoja järvenrannan "puukatedraalissa". Puolen minuutin tai 15 sekunnin luontopätkiä olen tarjoillut silloin tällöin seurakunnan Fb-sivuille miniretriitteinä. Pysähdy ja katso, sanattomasti, äänettömästi. Näitä videoita olen julkaissut omalla Youtube-tililläni.
Ajan kulua kuvaavan videopätkän kuvasin Tallinnassa yhdessä lahjatavarakaupassa. Kellojen eritahtinen kliksutus ei tosin taida rauhoittaa, luulen.
Ja jos kissavideoiden katselu on esimiesten keskuudessa aliarvostettua, niin turha nyhrääminen taas on yli-. Tämä tuli mieleen, kun katsoin televisiosta dokumenttia, jossa esiteltiin suomalaisen miehen Youtube-videoita. Kaveri laittaa kameran päälle, mittailee vettä ja kahvia keittimeen ja ilmoittaa: nyt minä keitän tässä kahvia. Toinen kaveri taas ajaa autoa - pyörittää rennosti rattia vasemmalla kädellä ja huiskii oikealla kädellä kameran kanssa videokuvaa. Ja niitä videoita kuulkaa ladataan!
Samoin kuin kissavideoita. Niiden katselun väitetään rauhoittavan ihmistä ja vähentävän stressiä. Pelkään kuitenkin, että esimiehen stressi ei juuri vähene, jos hän näkee minun katselevan kissavideoita työaikana.
