Nyt on vaihtoehtoisten tilastojen aika

Kirkkoherra Trumppisella oli ongelma. Kirkkohallitus vaati tilastotietoja ja paikallislehden toimittaja kärtti uusimpia jäsentietoja, ja ne kaikki näyttivät laskevaa käyrää.
Mutta onneksi on olemassa vaihtoehtoiset faktat! Totuus on siellä, missä haluan sen olevan. Pastori Trumppinen kirjautui twittertililleen ja antoi palaa.

- Sunnuntain messu 3 kertaa peräkkäin, kun ihmiset eivät mahtuneet kirkkoon! #Tungos yllätti suntion! #Jeesus kiittää! Näin #Saatana.n pakenevan.

- Paikallisradioon tulee kuulijapostia: ei enää tangoa, räppiä ja humppaa. @Robin & @Cheek: laula #reformaatio.virsi & #Virsikirjanlisävihko.

- Meidän #seurakunta.an liittyy väkeä naapurikunnistakin. Jos joku muuta väittää, saa tulla Trumppisen kanssa  #kirkontorni.in. Nähdään kumpi sieltä lentää.

- Joku jakoi Facebookissa kuvan, jossa messussa oli 5 kuulijaa. Valheellista #photoshoppaus.ta. Tuot kamerasi tänne, tehdään siitä #diili.

- Kirkkokahvia juotiin 150 kuppia. Kasvua edellispyhästä sata prosenttia. Vaihdoimme tummapaahtoisesta vaaleapaahtoiseen #Presidentti,in.

- Meidän #hautausmaa.lle tehdään paikkavaraus jo kastekeskustelussa. Make Graveyard Great Again!

- Lukiolaiset vaativat: Trumppisen #aamunavaus joka päivä. Yläasteella laaja tukimielenosoitus: #TotuudenHenki-virsi yhteislauluna salissa.

- Paikallislehden toimittaja väittää, että kinkereillä veisattiin virsi 126. Ei pidä paikkaansa. Se oli 1260. Tyypillistä median vähättelyä!

Älä väitä, että silmässäni on roska. Se ei ole roska, se on hirsi!

Olipa kerran ihmisoikeudet... ei kun autoilu-

Olipa kerran valtio, jonne tuli paljon kuolemaa pakenevia ihmisiä. Valtion ministerit ja virkamiehet joutuivat paniikkiin ja alkoivat tehdä  hätäratkaisuja.
- Laitetaan ne takaisin.
- Kiristetään turvapaikkakriteerejä.
- Ei niiden perheet ainakaan saa tänne tulla.
- Tehdään niiden elämä niin ikäväksi, että ne älyävät lähteä pois.
- Käytetään joka ikinen porsaanreikä, jotta niille ei tarvitse antaa turvaa ja suojelua.
- Raskaana olevat naiset eivät jaksa taistella, ne voidaan laittaa takaisin.


- Myydään ne niille tappajilleen  Käytetään siitä sanoja "kotiinpaluun sujuvoittaminen".
- Loistoidea. Sullotaan ne lentokoneeseen ja sanotaan, että tämä on "vapaaehtoinen paluu."


Mutta kuinka ollakaan, paniikissa laadittu toimintaohjelma tihkui toimittajien ja kansalaisjärjestöjen tietoon.
Toimittajat kirjoittivat lehtensä täyteen juttuja, joissa suunnitelmat ammuttiin alas ihmisoikeuksien ja kansainvälisten lakien vastaisina.
Somessa kuohui. Yksittäiset ihmiset kirjoittivat, että suunnitelmat on keskeytettävä välittömästi. Ketään ei saa laittaa tapettavaksi. Yltiöpäisimmät ihmiset vertasivat tilannetta natsien toteuttamiin juutalaisvainoihin ja kansanmurhiin.
Kansalaisjärjestöt uhkailivat lakoilla, mielenosoituksilla ja marsseilla, jotka tukkisivat kaupunkien keskustat - ja eduskuntatalon portaat.

Kansalaisten voimakas reaktio säikäytti ministerit ja virkamiehet täysin. Uutislähetyksissä he sekoilivat ja syyttelivät toisiaan.
- Tuo sen keksi, minusta tää oli alunpitäenkin huono idea.
- Sehän romuttaisi meidän maineemme vakavasti otettavana eurooppalaisena maana.
- Tällaisen päätöksenteon seuraamukset olisivat katastrofaaliset.
- Make Finland Great Again! Me haluamme ihmisoikeuksien suurvallaksi!

Sen pituinen se.
Paitsi että se ei mennyt näin. Autokaupastahan meillä huolestuttiin ja liikenneratkaisuista kohkattiin. Sentään vähän suhteellisuudentajua peliin. Aina hevosvoimat tärkeydessä ihmishenkien ohi menevät.

Varustekilpaillen reformaatiovuoteen

Reformaation 500-vuotisuutta voi nyt juhlia kuivin jaloin, sillä tarjolla on nilkkasukat, joihin on painettu Lutherin kuuluisa Tässä seison enkä muuta voi –lausahdus. Hier stehe ich und kann nicht anders. Ja sama englanniksi.

Hiirimattoon on painettu Lutherin naama tai vaihtoehtoisesti Lutherin kuuluisimpia lausahduksia. Älykännykän voi suojata kotelolla, jonka kuvassa on Lutherruusu, Lutherin sitaatteja tai Luther naulaamassa teesejä kirkon.

Eväskahvit voi lorauttaa termosmukiin, joka esittää Lutheria ja reformaation sankareita.  Proud Lutheran –muki ajaa tietysti saman asian. Suun saa makeaksi omenanmakuisilla karkeilla tai kekseillä, jotka on leivottu Luther-piparimuoteilla.

Luther-muotilla voi tehdä pipareita.

Keittiössä voi häärätä yllään esiliina, jonka painokuosit esittävät Martti Lutheria ja muita reformaation sankareita. Kahvin voi juoda mukista, jonka kuva esittää Martti Lutheria ja muita reformaation sankareita. Vauvalle voi pukea bodyn, jonka painokuosi esittää… no ehkä arvaat jo loput. Lapsukaisen iltasadut kerrotaan Martti Luther- ja Katharina von Bora –käsinukkien avulla.

Isä voi solmia kaulaansa joko solmion, jossa on Martti Lutherin kuva, tai solmion, jossa on sekä Katharina von Boran ja Martti Lutherin kuvat (ihan huippua). Ja päähän voi sitten tyylikkäästi painaa mustan samettipintaisen Luther-baretin. Takin kauluksessa kiikkuu tietysti Proud to be Lutheran –pinssi, ja ranteessa aikaa näyttää rannekello, jonka kellotaulussa lukee pikkupräntillä 95 teesiä.
Ja perheen pikkukoira – hänelle puetaan fleeceliivi, jonka painokuvio esittää – Lutheria ja muita reformaation sankareita. Kelpaa siinä iltapissille tepsutella.

Kotiremontit taas sujuvat reformaatiovasaralla (hinta 15 euroa).
Ei ole merkkivuoden vietto ainakaan varusteista kiinni.

Playmobil-Luther on seikkaillut vuoden päivät #TaskuMartti.na Suomessa.

Ne vievät meidät - they will deport us!

Ne vievät meidät - they will deport us!
Kolmen turvapaikanhakijan parahdus Facebookviestissä saa höysteekseen vuolasta kyynelvirtaa itkevän hymiön. Turvapaikanhakijat odottavat säilössä pakkopalautusta Irakiin, jossa heidän tulevaisuudennäkymänsä ovat synkät.

Maahanmuuttovirasto kyllä todeksi myöntää, että turvapaikanhakijat ovat lähteneet kotimaastaan vaaraa ja kuolemaa pakoon. Kyllä kyllä. Mutta päätöksessään maahanmuuttovirasto piirtää ruusuista ei-yhtään-tästä-maailmasta kuvaa siitä, kuinka palautettavat turvapaikanhakijat voivat asettautua suureen Irakin maahan, vaihtaa ammattia, piiloutua tappajiltaan.

Ja sitäpaitsi, oikeastaan:
”Pelkosi ei siten ole objektiivisesti perusteltua. Tappouhkaus voi sinänsä olla laadultaan ulkomaalaislain 87 a §:ssä tarkoitettu vainoksi katsottava teko. Lopetettuasi työsi ja muutettuasi toiselle alueelle tappouhkauksen jälkeen et ole enää saanut uusia uhkauksia tai kokenut muitakaan oikeudenloukkauksia. Näin ollen yksittäistä tappouhkausta ei voida toistuvuudeltaan vainoksi katsottavana tekona. Auton polttamista omaisuuteen kohdistuvana tekona ei luonteeltaan voida pitää sinuun kohdistuneena vainoksi katsottavana tekona.”

Yhtä ruusuista kuvaa maahanmuuttovirasto maalaa myös Talebanien nimeltä mainitsemille turvapaikanhakijoille: nuori mies, menet Afganistaniin, muutat muuanne, et kotiseudullesi, vaihdat ammattia, eivät ne sinua sitten tapa. (Talebanien kanssahan voikin tunnetusti käydä pitkiä neuvotteluja sovinnosta. Sellainen sori sori -anteeksipyyntö on kuulemma tehokas.)

Ja entäs se poika, jonka isä on poliittisesti aktiivinen, ja jonka perheeseen varoitukseksi hyökättiin ja jonka perheenjäsenet sokaistiin?
Onneksi maahanmuuttovirasto näkee: vastaava hyökkäys ei uhkaa sinua, joten voit palata kotimaahasi.

Elämme pelottavia aikoja. Valheellinen logiikka ja suoranaiset valheet, joihin nojaten suomalaiset viranomaiset lähettävät turvapaikanhakijoita varmaan kuolemaan, syö lainkuuliaisuutta. Päättäjät, viranomaiset – oletteko ajatelleet sitä? Julmuudella ja korvattomuudella on kerrannaisvaikutuksensa laajemmin yhteiskunnasa: jos turvapaikanhakijaa voi kohdella noin, jos irakilaisen, afganistanilaisen jne ihmishenki ei ole arvokas, niin miksi suomalaisen henki on?

Jos viitsisimme ottaa selkoa, millaisilla perusteilla turvapaikanhakija käännytetään kuolemaan, alkaisimme pelätä. Jonain päivänä sama kylmyys voi kohdata minua, silloin kun olen avuton ja toivon saavani ihmisen kohtelun.

Ne vievät meidät! Ne jyrää meitin!

Perusteellisempaa tietoa absurdeista päätöksistä voit lukea osoitteesta
Migrileaks.

Tervetuloa, turvapaikanhakija.
Istu kaikin mokomin ja nauti
vieraanvaraisuudesta.

Tähti tähdistä kirkkain - loista nyt meillekin

Loppiaiseen ajoittuu kertomus kolmesta itämaan tietäjästä, jotka lähtivät kirkkaan valoilmiön perässä vaivalloiselle matkalle. Mikä se valoilmiö oli, siitä on olemassa monta teoriaa.
Ja ketä ne tietäjät olivat – siitäkin on monenlaista puhetta ilmassa. Kuninkaita? Jotain astrologiaa ja astronomiaa yhdisteleviä aikansa tiedemiehiä?

Ihan sama mikä se tähti oli. Ihan sama, ketä ne tietäjät olivat. En sotkeudu selityksiin, tietoon enkä tiedon puutteeseen. Matteuksen Syyriassa kirjaama kertomus tähden perässä kulkeneista tietäjistä on ollut minulle aina tärkeä. 
Että ihmiset saattoivatkin sanoa: katso tähteä, nyt pitää lähteä. Että heillä oli rohkeus ottaa ensimmäinen askel, jatkaa vaivalloista matkaa, vaikka taivas varmasti olikin välillä pilvessä, niin että siellä ei loistanut yhtäkään tähteä: taivaan kannen yli riekalehtavat pilvet kätkivät suunnan, piilottivat valon.

Voi miten minä kaipaankaan sitä tähteä, joka näyttäisi suunnan: mene tuonne, mene vaikka pelottaa. Tee niitä tekoja, jotka johtavat perille, oikeaan päämäärään.
Joka valaisisi tien: kävele tästä, älä kompastu, ja jos kompastutkin, nouse.
Voi tähti, voi tähti. Nyt sinun valoasi tarvitaan, kun tarvomme taas sumussa, taivaalla on synkät pilvet, ja moraalinen kompassimme on kadoksissa.

Minunkin kaipauksestani kertoo Vexi Salmen Tähti tähdistä kirkkain -laulu. Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisi, niin joulun tähti loistais vieläkin...
Samaa kaipausta soi myös Koska valaissee kointähtönen -virsi. Koska päättyy matka yöllinen - on yhä hämärää.
Niin hämärää. Mutta valoa vaikken näekään, sen tiedän loistavan.

Loppiaisena minun on pakko kuunnella Kolmen kuninkaan marssi, monta kertaa peräkkäin. Sen sävelkulussa on jotain, joka nostaa kyynelet silmiin. Näin sen laulaa Anna Erikson.

Muutama huikea versio laulusta löytyy myös ranskankieliseltä alueelta. Monessa katolisessa maassa joululahjat annetaankin loppiaisena, itämaan tietäjien muistumana.
Katso tämä - eiköhän aleta puuhata tällaista kolmen kuninkaan näytelmää ensi jouluksi Jyväskylään. Kompassillahan meillä jo on se tähti.

Kolmen kuninkaan - ei kun tietäjän - kamelit yön levossa. Pipariversio.

Perimätieto kertoo kolmesta tietäjästä. Heitä saattoi sittenkin olla täysi tusina, kuten kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko N. Martikainen uskoo.
Tietäjät tulivat kyllä kolmena kulkueena, mutta heitä oli 12. Ainoastaan kulkueiden päämiehet ovat jääneet elämään taiteessa. Heitä pidetään läntisessä perinteessä kuninkaina. Martikainen uskoo, että he eivät olleet kuninkaita vaan persialaisia ruhtinaita.
Suosittelen lukemaan kiintoisan artikkelin tästä linkistä.

Yksi legenda tukeutuu perimätietoon kolmesta tietäjästä, mutta lisää siihen neljännen, joka myöhästyi pahasti lähdöstä, joutui luopumaan lahjoiksi varaamistaan aarteista, koska halusi pelastaa ahdinkoon joutuneita ihmisiä, ja työskenteli suolakaivoksissa. Hän saapui parahiksi perille, kun Joulun Lapsi oli varttunut Pitkäperjantain Mieheksi, joka kantoi ristiäään Jerusalemissa.

Kun kaikki muuttui kertaheitolla - ei ku

Uusi vuosi, uudet numerot. Vuoden vaihtumiseen liittyy kaksi uskomusta, jotka riemastuttavat minua. Vanha kansa sanoo, että jos uudenvuoden yönä näkyy paljon tähtiä taivaalla, on tulossa hyvä marjavuosi. Seurasin rakettien räiskymistä tuulisella rannalla ja tähyilin samalla tähtiä – ja näkyihän niitä, pilvettömällä taivaalla. Poimuri ja marjasangot eivät  jää toimettomina naulaan tänäkään vuonna.
Toinen vinha uskomus sanoo, että muistutat koko vuoden sitä eläintä, jonka näet ensimmäisenä vuoden ensimmäisenä päivänä. No niin, kissa teitä tervehtää. (Tuliko yllätyksenä?)

Vuoden vaihtuminen houkuttelee näkemään numeroiden vaihtumisessa jonkinlaisen käännekohdan. Teininä kirjasin pellavakantiseen päiväkirjaan toiveita tulevalle vuodelle ja vähän lupauksentapaistakin. (Anne Frank – älä pelkää. Päiväkirjasi uniikki maine ei ole uhattuna. Vaikka kyllähän sinäkin kirjoitit välillä jotain poikaystävistä.)
Uuden vuoden alkaessa teemme listoja ja lupauksia lisääntyvistä liikuntaharrastuksista. Kymmenen kyykkäystä ekana päivänä, 20 seuraavana… onneksi kukaan ei jaksane vuoden viimeiseen päivään asti.
Minä valitettavasti istuin bussin penkille yhtä painavana kuin ennenkin. Elämänkokemus saa olettamaan, että asiaan ei tule suurempaa muutosta.
Ymmärrän varsin hyvin aamuisen Hesarin Lasse ja Leevi -sarjakuvan pikkupoikaa, jolle vuoden vaihtuminen tuli pienoisena pettymyksenä. Tulevaisuus tuli, mutta ei tarpeeksi toisennäköisenä. Ei näy robottiautoja, ei ole perustettu siirtokuntaa kuuhun.
(Ei näy ratkaisua pakolaiskriisiin. Ei ole onnistuttu tunkemaan riidanhaastajia rakettiin ja ampumaan niitä avaruuteen tappelemaan keskenään. Toim. huom.)

Elopainoa enemmän huolestuttaa se, että vuoden ensimmäisen työmatkan aikana ajatukseni olivat yhtä huolestuneita kuin viime vuonna. Facebookissa eräs ystävä muistutti, että vuodenvaihde ei tosiaankaan ole mikään maaginen käännekohta. Kun esimerkiksi ihmisoikeuskysymykset olivat viime vuonna menossa huonommalle tolalle, vuosiluvun viimeisen numeron vaihtuminen ei käännä kehityksen suuntaa – vaikka miten juhlisimme isänmaamme #Suomi100 –vuotisuutta. Jos ihmisoikeuksien kaventuminen ja huonommassa asemassa olevien lajikumppanien (ja eläintenkin) tilanne huolettaa, työtä asioiden parantamiseksi tai edes huonon kehityksen hidastamiseksi on jatkettava, niin että juhlavuosi saisi siltä osin katetta.

Lupauksia?
1. Jatkan elämässäni kaikkea hyvää. Kuten afgaaniruoan syömistä aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus.
2. Tulin epähuomiossa liittyneeksi Facebookissa ryhmään, jossa luvattiin lukea Raamattu läpi vuoden sisällä. Toivottavasti ryhmäpaine auttaa.