Tähti tähdistä kirkkain - loista nyt meillekin

Loppiaiseen ajoittuu kertomus kolmesta itämaan tietäjästä, jotka lähtivät kirkkaan valoilmiön perässä vaivalloiselle matkalle. Mikä se valoilmiö oli, siitä on olemassa monta teoriaa.
Ja ketä ne tietäjät olivat – siitäkin on monenlaista puhetta ilmassa. Kuninkaita? Jotain astrologiaa ja astronomiaa yhdisteleviä aikansa tiedemiehiä?

Ihan sama mikä se tähti oli. Ihan sama, ketä ne tietäjät olivat. En sotkeudu selityksiin, tietoon enkä tiedon puutteeseen. Matteuksen Syyriassa kirjaama kertomus tähden perässä kulkeneista tietäjistä on ollut minulle aina tärkeä. 
Että ihmiset saattoivatkin sanoa: katso tähteä, nyt pitää lähteä. Että heillä oli rohkeus ottaa ensimmäinen askel, jatkaa vaivalloista matkaa, vaikka taivas varmasti olikin välillä pilvessä, niin että siellä ei loistanut yhtäkään tähteä: taivaan kannen yli riekalehtavat pilvet kätkivät suunnan, piilottivat valon.

Voi miten minä kaipaankaan sitä tähteä, joka näyttäisi suunnan: mene tuonne, mene vaikka pelottaa. Tee niitä tekoja, jotka johtavat perille, oikeaan päämäärään.
Joka valaisisi tien: kävele tästä, älä kompastu, ja jos kompastutkin, nouse.
Voi tähti, voi tähti. Nyt sinun valoasi tarvitaan, kun tarvomme taas sumussa, taivaalla on synkät pilvet, ja moraalinen kompassimme on kadoksissa.

Minunkin kaipauksestani kertoo Vexi Salmen Tähti tähdistä kirkkain -laulu. Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisi, niin joulun tähti loistais vieläkin...
Samaa kaipausta soi myös Koska valaissee kointähtönen -virsi. Koska päättyy matka yöllinen - on yhä hämärää.
Niin hämärää. Mutta valoa vaikken näekään, sen tiedän loistavan.

Loppiaisena minun on pakko kuunnella Kolmen kuninkaan marssi, monta kertaa peräkkäin. Sen sävelkulussa on jotain, joka nostaa kyynelet silmiin. Näin sen laulaa Anna Erikson.

Muutama huikea versio laulusta löytyy myös ranskankieliseltä alueelta. Monessa katolisessa maassa joululahjat annetaankin loppiaisena, itämaan tietäjien muistumana.
Katso tämä - eiköhän aleta puuhata tällaista kolmen kuninkaan näytelmää ensi jouluksi Jyväskylään. Kompassillahan meillä jo on se tähti.

Kolmen kuninkaan - ei kun tietäjän - kamelit yön levossa. Pipariversio.

Perimätieto kertoo kolmesta tietäjästä. Heitä saattoi sittenkin olla täysi tusina, kuten kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko N. Martikainen uskoo.
Tietäjät tulivat kyllä kolmena kulkueena, mutta heitä oli 12. Ainoastaan kulkueiden päämiehet ovat jääneet elämään taiteessa. Heitä pidetään läntisessä perinteessä kuninkaina. Martikainen uskoo, että he eivät olleet kuninkaita vaan persialaisia ruhtinaita.
Suosittelen lukemaan kiintoisan artikkelin tästä linkistä.

Yksi legenda tukeutuu perimätietoon kolmesta tietäjästä, mutta lisää siihen neljännen, joka myöhästyi pahasti lähdöstä, joutui luopumaan lahjoiksi varaamistaan aarteista, koska halusi pelastaa ahdinkoon joutuneita ihmisiä, ja työskenteli suolakaivoksissa. Hän saapui parahiksi perille, kun Joulun Lapsi oli varttunut Pitkäperjantain Mieheksi, joka kantoi ristiäään Jerusalemissa.