Päivän sana on passiivimalli

Verbimuodot jaetaan kahteen pääluokkaan: aktiiviin ja passiiviin. Harva tietää, että passiiviluokassa on useita hienosyisiä alalajeja.

Valtiomiespassiivilla ilmaistaan kansansuosiota (josta kaikki eivät ole yhtä vakuuttuneita). Tunnetaan myös nimeltä väyryspassiivi joka voi aiheuttaa kuulijoissa aggressiivin käyttöä.
Minua on pyydetty asettumaan presidenttiehdokkaaksi. Minua on pyydetty puoluejohtajaksi.
En eroa puoluejohtajuudesta, koska minua on pyydetty jatkamaan tehtävässä.

Puolustautuva passiivi on käytössä, kun ihminen haluaa puolustaa laiminlyöntiään. En palauttanut kirjoja ajoissa, koska minua ei muistutettu laina-ajan päättymisestä.
Meitä ei varoitettu aktiivimallin karikoista.

Kärttypassiivi on käytössä kun äiti/isä tulee kotiin töistä, ja nuoriso on unohtanut, mitä aamulla sovittiin.
Täällä ei ole taaskaan siivottu. Taas täällä on levitelty vaatteet pitkin lattioita. Eipä ole muistettu lajitella sukkia, vaikka se oli teidän homma.

Syyttelypassiivi toisten ihmisten laiminlyöntien yhteydessä. Syytösten kohde istuu korvat punaisina, vaikka hänen nimeään ei mainita.

Taas on auton lämmityslaitetta ropeloitu eikä ole laitettu asetuksia ennalleen.
Eipä ole muistettu laittaa sakseja paikalleen.

On taas syöty minun joululahjasuklaat melkein kokonaan.

Hellittelypassiivia käytetään lemmikeistä ja pikkulapsista puhuttaessa.
Voi kun täällä on levitelty vessapaperit pitkin lattioita. Kukas se on vähän riehunu, kuka.

Tuonpuoleispassiivi ilmaisee, että ihminen kokee olevansa tuonpuoleisten voimien johdatuksessa. Kaikkein jyhkein passiivin alalaji liittyy Herran pelkoon ja toisen käskyn selitykseen Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. 

Minua on johdatettu. Minua on varjeltu. (Samanaikaisesti luodaan dramaattinen katse hitaasti ylöspäin.)

Olipa kerran ihmisoikeudet... ei kun autoilu-

Olipa kerran valtio, jonne tuli paljon kuolemaa pakenevia ihmisiä. Valtion ministerit ja virkamiehet joutuivat paniikkiin ja alkoivat tehdä  hätäratkaisuja.
- Laitetaan ne takaisin.
- Kiristetään turvapaikkakriteerejä.
- Ei niiden perheet ainakaan saa tänne tulla.
- Tehdään niiden elämä niin ikäväksi, että ne älyävät lähteä pois.
- Käytetään joka ikinen porsaanreikä, jotta niille ei tarvitse antaa turvaa ja suojelua.
- Raskaana olevat naiset eivät jaksa taistella, ne voidaan laittaa takaisin.


- Myydään ne niille tappajilleen  Käytetään siitä sanoja "kotiinpaluun sujuvoittaminen".
- Loistoidea. Sullotaan ne lentokoneeseen ja sanotaan, että tämä on "vapaaehtoinen paluu."


Mutta kuinka ollakaan, paniikissa laadittu toimintaohjelma tihkui toimittajien ja kansalaisjärjestöjen tietoon.
Toimittajat kirjoittivat lehtensä täyteen juttuja, joissa suunnitelmat ammuttiin alas ihmisoikeuksien ja kansainvälisten lakien vastaisina.
Somessa kuohui. Yksittäiset ihmiset kirjoittivat, että suunnitelmat on keskeytettävä välittömästi. Ketään ei saa laittaa tapettavaksi. Yltiöpäisimmät ihmiset vertasivat tilannetta natsien toteuttamiin juutalaisvainoihin ja kansanmurhiin.
Kansalaisjärjestöt uhkailivat lakoilla, mielenosoituksilla ja marsseilla, jotka tukkisivat kaupunkien keskustat - ja eduskuntatalon portaat.

Kansalaisten voimakas reaktio säikäytti ministerit ja virkamiehet täysin. Uutislähetyksissä he sekoilivat ja syyttelivät toisiaan.
- Tuo sen keksi, minusta tää oli alunpitäenkin huono idea.
- Sehän romuttaisi meidän maineemme vakavasti otettavana eurooppalaisena maana.
- Tällaisen päätöksenteon seuraamukset olisivat katastrofaaliset.
- Make Finland Great Again! Me haluamme ihmisoikeuksien suurvallaksi!

Sen pituinen se.
Paitsi että se ei mennyt näin. Autokaupastahan meillä huolestuttiin ja liikenneratkaisuista kohkattiin. Sentään vähän suhteellisuudentajua peliin. Aina hevosvoimat tärkeydessä ihmishenkien ohi menevät.