Happy Birthday, Mister President

Haluan toivottaa teille syntymäpäiväonnea tällä avoimella kirjeellä

Olen kirjoittanut teille ennenkin, samoin kuin moni muu turvapaikanhakijoiden ystävä ja tukihenkilö. Olemme kirjoittaneet luottavaisesti kuten suomalaiset kirjoittivat ”hyvälle tsaarille” ja uskoivat, että jos hän vain tietäisi, mitä tapahtuu, hän korjaisi asioiden tilan.

Viime aikoina on keskusteltu siitä, millä tavoin ja missä määrin presidentti voi puuttua sisäpolitiikkaan. Mekin viestien kirjoittajat ajattelimme lapsellisesti, että jospa presidentti tietäisi, miten turvapaikanhakijoiden oikeusturva ja yhdenvertaisuus horjuvat, hän kyllä juristina heräisi ja käyttäisi valtikkaansa, oikaisisi virheet, pysäyttäisi prosessit. Valitettavasti olemme saaneet vastaukseksi kylmää kättä. ”Viranomainen hoitaa, presidentti ei voi puuttua”, vastaa kanslia.

Tuoreena isänä te haluatte suojella poikaanne, kertoi Iltalehden lööppi. Niin halusi suojella myös afganistanilainen Mohsen. Suomen Kuvalehti kertoo hänen ja kahden muun pakkopalautetun kohtaloista. palautuksen jälkeen. Mohsenin Elana-tyttö syntyi Suomessa. Mohsenille ei suotu mahdollisuutta suojella lastaan.  Perhe haettiin vastaanottokeskuksesta koirien kanssa (vauvan äiti säikähti koiraa shokkiin) ja vietiin Kabuliin, josta he pakenivat välittömästi. Nyt koko perhe on teillä tietymättömillä, paperittomina vainoa paossa Iranissa.

Suomessa olen minä syntynyt, tuolla vastaanottokeskuksessa.

Suomi pystyisi parempaan turvapaikkapolitiikkaan, jos emme vain olisi niin tolkkuja. Pian on teidän 70-vuotissyntymäpäivänne. Vähän aikaa sitten, 13.8. tuli kaksi vuotta siitä, kun vahvistitte lain, joka heikensi turvapaikanhakijoiden asemaa oikeusprosesseissa.

Olen tehnyt lapasia, joiden hinnasta 20 euroa menee Pakolaisneuvonnan
tai Paperittomien klinikan hyväksi. Lähetin tällaiset kaikille presidentti-
ehdokkaille

 

Te olette kiinnostunut kirjallisuudesta siinä mitassa, että vastaatte kansalaisille runoilla. Minullakin on teille lahjaksi kaksi tankarunoa sekä yhden afgaanipojan piirros.

Kiinan muuria
pitempänä kiemurtaa
pakolaisjono.
Kuuhun asti se näkyy,
ei meidän sydämiimme.

Tolkku katseemme
suuntaa kiusallisista
asioista pois.
Pakolaisen hätä kuin
kärpässurinaa korviin.

Terveisin Kaarina Heiskanen tiedottaja, eläkeläinen

Sekä suuri määrä  turvapaikanhakijoiden tukihenkilöitä, jotka ovat myös joutuneet ammattinsa ja työnsä ohella pop up -juristeiksi kelvottomien prosessien takia. 

Ikäihminen teki kuperkeikan ja päätyi hoitoketjuun

Ikäihminen teki yöllisen kuperkeikan. Ikäihmisellä ei tietenkään ole turvapuhelinta kaulassa tai ranteessa, sehän vie vapauden.
Ikäihminen ryömi hitaasti tuvan poikki painamaan turvapuhelimen nappia. Mummon tuki ja turva -yrityksestä ryntäsi paikalle kaksi henkilöä, jotka tarkistivat, että kaikki on ok. Peittelivät ikäihmisen nukkumaan.
Aamuyöstä ikäihminen lähti vessaan ja teki toisen kuperkeikan. Illan näytelmä toistui: ikäihminen ryömi tupansa poikki painamaan sängyn päädyssä roikkuvan turvapuhelimen nappia. Tällä kertaa paikalle tuli ambulanssi, joka korjasi ikäihmisen sairaalaan.

Ikäihmisen lähiomaiset huokaavat helpotuksesta. Nyt se on ainakin vähäksi aikaa turvassa, lämpimässä ja ruokien äärellä.
Ikäihmistä hämmentää. Kuka tämän hotellin maksaa, kallistahan se on, täysihoito: ruoat ja kaikki. Joku lääkäriksi esittäytynyt vakuuttelee, että kyllä teillä tähän raha riittää. Kun on ne lapsetkin jo sentään omassa elämässä, ei niistä tarvitse huolehtia.
- Mistä se minun rahat tietää? Ja lasten rahat? Lapset ovat kaivaneet ojia ja raivanneet peltoja, ei niiltä saa perintöjä viedä. Ei se mikään oikea lääkäri ollut.  Ihan lahtarin näköinen. Minä sanoin sille itelleenkin, että oot ihan lahtarin näköinen.

Ikäihmiselle kerrotaan, että hänelle on varattu kuntoutusjakso. Minä virnuilen, että alkuvuodesta kun aloittavat, niin kyllä sitä heinäntekoon ehtii kuntoutua.
Ikäihminen toteaa, että hänelle on tehty muistitesti. Oli käsketty piirtää neliö ja ympyrä.
- Minä en tuommosia testiä piä minnään. Lapsellisena piän.
- Olisit sanonut, että piirrä ite, senkin Picasso, minä sanon.
Ja muistelen siskonpoikaa, jonka piti neuvolassa piirtää suora viiva. Poika katsoi neuvolan tätiä hämmästyneenä, työnsi paperin häntä kohti ja sanoi, että piillä tinä.

Muistitestaaja oli myös kysynyt, mikä vuosi on menossa
- Eikös olekin vielä muutama päivä tätä 2014 vuotta. Ja sitten tulloo vuos 15.
Seuraavaksi oli kysytty, kuka meillä on presidenttinä. Ja ikäihminen oli ihan säikähtänyt, kahta kämmentä lyönyt ja kysynyt:
- Herra isä, onko se Niinistö kuollut?
Testaajaa ja testattavaa oli naurattanut. Sitten ikäihminen oli luetellut kaikki Suomen presidentit, aikajärjestyksessä tietysti.

Ikäihmisen tupa on toistaiseksi tyhjillään.
Ikkunaa koristavat 1960-luvulla saadut joulukoristeet. Ne toi Ruotsin-eno.