Lukioon pääsin, kun tätini majoitti minua lukiovuodet nurkissaan. Syntyihän siitä välillä kähinää, ja vasta jälkikäteen tajusin, miten suuren vastuun hän otti huolehtiessaan sisarensa tyttärestä, jonka päässä nuoruudenhuimuus olisi voinut saada aikaan ties mitä.
Koulutusmahdollisuuksista olin niin kiitollinen, että kun pääsin tienaamaan omaa rahaa, ryhdyin kummiksi Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Ensimmäinen lapsi oli intialainen Muniammal, tuo lettipäinen vakavailmeinen tyttö, jonka valkoisen kauluspaidan ylimmän napin virkaa teki hakaneula.
Kaikkein kiitollisin elämässäni olen niille tahoille, jotka ällistelemättä ja paheksumatta tukivat ja kannustivat minua, kun lähinuori eli vaikeinta vaihettaan. Itse olin silloin täysin avuton ja kädetön. Sitä velkaa en ikinä pysty maksamaan, muulla kuin syvällä kiitollisuudella.
Minulle on tehty hyvää myös löytämällä kadulle pudonnut ajokorttini ja toimittamalla se poliisilaitokselle. Sateisesta Murmanskin matkasta jäi erityisesti mieleen se lämmin hetki, kun pysäkillä kanssani bussia odottanut tuntematon mies nosti ja ojensi kadulle pudonneen huivini minulle.
Minulle on tehty hyvää jelppimällä kiireisinä päivinä töissä. Minulle on tehty hyvää, kun puoliso tuo minut sadeaamuna matkahuoltoon bussia odottamaan. Minulle on tehty hyvää, kun bussikuski jääkin odottamaan minua, kun juoksen pysäkille takinliepeet liuhuen ja bussikorttia heiluttaen.
Tiesithän, että tulevien seurakuntavaalien teema on "Usko hyvän tekemiseen". Mitä hyvää sinulle on tehty? Miten voit laittaa hyvän kiertämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti