Olen aktivisti, t-paita-aktivisti

Oletko klikkailu- ja tykkäysaktivisti? Tykkäät ja jaat Facebookissa sääliä herättäviä kansalaisjärjestöjen vetoomuksia. Pelaat riisipeliä, jossa jokainen oikea vastaus tuo riisinjyväsen nälkäiseen suuhun. Uudelleentwiittaat uskollisesti Twitterissä - kaikille tusinalle seuraajallesi - vetoomukset allekirjoittaa addressi, joka vastustaa töyhtöhäntäleopardien salametsästystä Timbuktussa?

Ei riitä, sanon minä! Siirry aktivismissasi pykälää korkeammalle tasolle. Osta hyväntekeväisyyspaitoja. Niin minäkin olen tehnyt, kuten huomasin vaatekaappi-inventaarissani.
Olen vaatinut kehittyvien maiden velka-armahdusta (Jubilee-vetoomus vuonna 2000, Kirkon Ulkomaanapu). Olen julistanut, että Murra valta mammonan (Herättäjä-Yhdistys). Olen kysynyt, mitä sinulle kuuluu - oikeasti (Missio Jyväskylä).
Amnestyn kaupasta hankkimani paita vaatii ihmisoikeuksia ja sananvapautta kiinalaisille (niitä myytiin joskus taannoin Kiinassa pidettyjen olympialaisten aikaan).
Paikkani tässä universumissa minulle osoittaa Kansallismuseon musta Museokamaa-paita. Puolangan Pessimistien Hankala akka -paita on vielä hankkimatta.

Uskollisesti olen hankkinut Yhteisvastuukeräyksen paitoja. Yksiltä kirkkopäiviltä, joiden teema oli Pyhä yksinkertaisuus, sain t-paidan. Valitettavasti vain sen jossa luki Pyhä. Mieluummin olisin pysynyt totuudessa ja kuljeskellut pitkin maita ja mantuja Yksinkertainen-paidassa.
Tällä hetkellä paitani selkämys julistaa: Usko hyvän tekemiseen (ensi syksyn seurakuntavaalit).

 
Matkamuistoiksi myytävien t-paitojen tutkailu on joskus avartavaa. En osta I <3 Jokupaikkakunta -tyyppisiä paitoja. Nyt kun Lähi-idässä taas kuohuu ja kohisee, mieleen tulevat Jerusalemin vanhassa kaupungissa nähdyt paidat. Sieltähän minä ostinkin yhden: paidan kuvassa on kolme rauhankyyhkyä. Mistähän nekin pesän löytäisivät näinä aikoina?

Näinkö se Google tekee?

Ja matkan jännitysmomentti: vaihtoehtoja sille, missä sinut kivitetään.

Apua, minua on hyvinpidelty!

Suomen syrjäisiin kolkkiin alettiin perustaa kunnallisia keskikouluja. Nelilapsisesta perheestäni olin ainoa, joka pääsin keskikouluun kouluverkon laajennuttua. Muut sisarukset olivat joutuneet tyytymään kansa- ja kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattiopintoihin, kuka pitempiin, kuka lyhyempiin. Epistä - perheen tyhmin sai parhaat koulumahdollisuudet!
Lukioon pääsin, kun tätini majoitti minua lukiovuodet nurkissaan. Syntyihän siitä välillä kähinää, ja vasta jälkikäteen tajusin, miten suuren vastuun hän otti huolehtiessaan sisarensa tyttärestä, jonka päässä nuoruudenhuimuus olisi voinut saada aikaan ties mitä.
Koulutusmahdollisuuksista olin niin kiitollinen, että kun pääsin tienaamaan omaa rahaa, ryhdyin kummiksi Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Ensimmäinen lapsi oli intialainen Muniammal, tuo lettipäinen vakavailmeinen tyttö, jonka valkoisen kauluspaidan ylimmän napin virkaa teki hakaneula.

Kaikkein kiitollisin elämässäni olen niille tahoille, jotka ällistelemättä ja paheksumatta tukivat ja kannustivat minua, kun lähinuori eli vaikeinta vaihettaan. Itse olin silloin täysin avuton ja kädetön. Sitä velkaa en ikinä pysty maksamaan, muulla kuin syvällä kiitollisuudella.

Minulle on tehty hyvää myös löytämällä kadulle pudonnut ajokorttini ja toimittamalla se poliisilaitokselle. Sateisesta Murmanskin matkasta jäi erityisesti mieleen se lämmin hetki, kun pysäkillä kanssani bussia odottanut tuntematon mies nosti ja ojensi kadulle pudonneen huivini minulle.

Minulle on tehty hyvää jelppimällä kiireisinä päivinä töissä. Minulle on tehty hyvää, kun puoliso tuo minut sadeaamuna matkahuoltoon bussia odottamaan. Minulle on tehty hyvää, kun bussikuski jääkin odottamaan minua, kun juoksen pysäkille takinliepeet liuhuen ja bussikorttia heiluttaen.

Tiesithän, että tulevien seurakuntavaalien teema on "Usko hyvän tekemiseen". Mitä hyvää sinulle on tehty? Miten voit laittaa hyvän kiertämään?