Lapasen sietämätön keveys

Kintaat tunnetaan suomalaisissa sanonnoissa. Kun viittaan kintaalla, en ole kiinnostunut. Kun joku asia on ihan kintaalla, se on juuri toteutumaisillaan, sillä hilkulla.
Olin syän kintaan peukalossa, sanoi äitini, kun pojat uudella mopolla kylille lähtivät

Kuolinilmoituksissakin luki taannoin, kuinka vainajaa jäivät kaipaamaan lapset ja lasten lapaset.

Jos joku ihminen on ihan lapanen, hän ei ole kuuluisa aloitekyvystään.

Ennen vanhaan uskottiin, että kun jonkin alueen rajaa punaisella, niin se suojaa pahalta. Sen takia lapanen aloitettiin usein punaisella raidalla ranteessa. Esimerkiksi Virossa vainajalle laitettiin lapaset käteen tai ainakin arkkuun mukaan. Morsian taas joutui neulomaan kymmeniä lapaspareja tärkeimmille häävieraille.

Lapasten aika ei ole ohi. Sen näkee kun, kun selailee netistä neuleblogeja. On perinteisiä kirjoneuleita, on kettukarkkilapasia (ja -sukkia), on kissakinnasta, on halloweenlapasta. Neuleblogien määrä on lähtenyt lapasesta, ja niiden sikiämistä saa seurata ihan tumput suorina. Myös lapaskirjoja ilmestyy jatkuvalla syötöllä. Sata perinnelapasta, Suuri kinnaskirja. Suuri lapaskirja, Perinteiset lapaset, Lapasten uudet kuosit...

Ja kaikkihan tuntevat suomalaisen kirjallisuuden klassikot Seitsemän lapasta, sotaromaanin Tuntematon lapanen ja Lapastalon salissa.
Käännöskirjallisuuden lapashelmiä taas ovat Taru Lapasten Herrasta, Lapasen sietämätön keveys, Vanhus ja lapanen sekä 1930-luvulla Neuvostoliitossa ilmestynyt, kohuttu ja sensuroitu Lapanen saapuu Moskovaan.

Eikä politiikkaa ilman lapasta. Saksassa ilmestyi 1930-luvulla surullisenkuuluisa manifesti Mein Strumpf. Ei kun anteeksi, sehän onkin sukka eikä lapanen. Taitaa olla aika lyödä hanskat tiskiin.

Kuin seinästä reväisty

Istun Konneveden kirkossa ensimmäisen adventtisunnuntain jumalanpalveluksessa. On aikaa katsella ympärille. Kappas, onpa tuo kuorin seinä hienosti maalattu.

Tilaisuuden jälkeen otan seinästä kuvan, sillä kuvio on alkanut muuttua mielessäni silmukoiksi. Kotona tulostan kuvan ja alan vähän piirustella. Mistähän löytyy 2 millimetrin ruutupaperia?

Konneveden kirkkolapanen on valmis! Sille on löytynyt neulojakin, konnevetinen neuloosiin parantumattomasti sairastunut nainen. Neulojasta ja lapasesta on tehty lehtijuttuja Keskisuomalaiseen, Konneveden kotiseutuyhdistyksen joululehteen, Kodin Pellervoon... Neuloosinainen teki samalla innolla muitakin paikkakuntien nimikkolapasia ja rakensi niistä näyttelyn viime kesänä Konnevedelle. Syksyllä lapanen oli  lapasnäyttelyssä Hankasalmella Villa Mathildassa. Minä aloin käsi poskella miettiä, millaiset olisivat Konginkankaan kirkkolapaset - ainakin siellä on hieno meandroskuvioinen ovenkahva. Siitäkö se lähtee?