Sopimuksella vainoon

Tänään vietetään vainon uhrien päivää sekä myös Leningradin piirityksen päättymisen päivää.
Päivän Helsingin Sanomat kirjoitti Suomen luovuttamien kahdeksan juutalaisen kohtalosta. Heidät vietiin Auschwitziin, josta selvisi hengissä vain yhden perheen isä, joka muutti sittemmin Israeliin.

Valpon päällikkö Anthonin tarkoisus oli sopimuksen nojalla luovuttaa Saksalle kaikki juutalaispakolaiset ja ulkomaalaistaustaiset kommunisteiksi epäillyt poliittiset vangit.
Sodan jälkeen Suomi kohteli luikurimaisesti yli 50 000 inkeriläistä ja lähetti heidät Neuvostoliittoon sulkien silmänsä heidän kohtaloltaan.

Keskitysleirien kauheuksien paljastuttua Euroopassa hoettiin epäuskoisina: Ei koskaan enää!

Niin vähän silloin tiedettiin. Ehkä aikaa on jo kulunut liikaa, kun emme pysty enää paneutumaan vainotun ihmisen asemaan. Juutalaisviha kasvaa niin Euroopassa kuin Atlantin takana Amerikassa. Se on väärin ja pelottavaa.

Toinen pelottava vääryys on se viha, joka kohdistuu vainoa pakeneviin turvapaikanhakijoihin niin Euroopassa kuin Atlantin takana Amerikassa. Heitä demonisoidaan ja he - samoin kuin heidän tukijansa - ovat vapaata riistaa somen keskustelupalstoilla. Mikä pahinta, tämä mölymystön pelko ja raivo on myös tarttunut päättäjiimme ja vaikuttanut lainsäädäntöön.
- Muun muassa turvallisiksi alueiksi määritettyjen lähtömaiden listaa laajennettiin, pakolaisten perheenyhdistämisen säännöksiä kiristettiin, ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden valitusaikaa lyhennettiin, todetaan uudessa Paperittomat Suomessa -kirjassa.
Suomeen paperittomana jääneet turvapaikanhakijat eivät uskalla palata kotimaihinsa, jotka Suomi kädenkäänteessä määritteli turvallisiksi - kuten Afganistaniin ja Irakiin. Moni negatiivisen päätöksen saanut on lähtenyt Suomesta ja piileskelee paperittomana Keski-Euroopassa - kuten Pariisin kaduilla lumisateessa,

Turvapaikanhakijoiden telttoja Pariisissa. Sopii siitä Eiffel-tornia ihailla.
Muutama minunkin tuttuni tuolla. Kuten se kristinuskoon kääntynyt afgaani,
sillä Migrihän ei käännytä edes matalan profiilin kristittyjä Afganistaniin. Sarc.

Suomi luovutti juutalaiset vainoon sopimuksen nojalla. Nyt Eurooppa ja Suomi ovat sopineet sopimuksia, joiden nojalla ihmisiä voidaan lennättää suoraan vainoajien käsiin. Sopimukset vahvistetaan rahalla, jonka eurooppalaiset päättäjät sinisilmäisesti haluavat uskoa menevät palautettavien auttamiseen kohdemaassa. Korruptio ja rahojen sujahtaminen päälliköiden omiin taskuihin - niitä meidän päättäjämme eivät halua muistaa.

Euroopan päämiehet suunnittelevat turvapaikanhakijoiden leirejä Euroopan rajoille. Niitä on jo olemassa, ja kokemukset niistä ovat äärimmäisen huonoja. Turvapaikanhakijat joutuvat kidutuksen ja ihmiskaupan uhreiksi, heitä katoaa, naisia, lapsia ja nuoria poikia raiskataan. Terveydenhoitoa ei ole.
Myös Kreikan saarilla sijaitsevat turvapaikanhakijoiden leirit ovat kurjuuden ja toivottomuuden pesiä, joissa jopa lapset suunnittelevat itsemurhaa.

Nyt ei mene hyvin, Eurooppa. Nyt ei mene hyvin, Suomi.
Jos oikeasti haluamme kunnioittaa holokaustin uhrien muistoa, lopetamme menneisyyteen tuijottamisen ja teemme oikeita tekoja nyt.

Ps. Turvapaikanhakijoiden mollaajat puhuvat Kela Goldista ja vetovoimatekijöistä. Tuskin monikaan heistä on käynyt vastaanottokeskuksessa. No, tässä kuva vetovoimatekijästä: pieni huone, jossa nelilapsinen perhe asuu. Keittiö on yhteinen noin 200 muun turvapaikanhakijan kanssa.

Pyhät, pahat ja veijarit: pyhiinvaellus aloitti turismin

Tätä tietä, opastaa hieno seinätaulu Vapriikin aulassa.

Kuvittele, että lähdet matkalle, joka kestää vuoden ja jolta ei välttämättä ole paluuta. Järjestät elämäsi, kirjoitat testamentin, ositat omaisuutesi siltä varalta, että näet rakkaasi ja synnyinseutusi viimeisen kerran.
Kuvittele, että olet pienen syrjäisen suomalaiskylän kasvatti, joka vaellat kielitaidottomana Euroopan toiselle laidalle. Mukanasi on vain passin virkaa tekevä suosituskirje, jonka seurakuntasi pappi on sinulle kirjoittanut. Suomessa olet nähnyt vaatimattomia harmaakivikirkkoja, matkalla menet korkeisiin katedraaleihin, joissa hohtaa kulta ja joiden tornit ovat niin korkeat, että kun kirkossa nostat likinäköisen katseesi ylös, et edes näe holvien korkeuksiin - taivas siellä taitaakin aueta.
Asusi on vaatimaton, loppumatkan kävelet paljain jaloin, jotta olet riittävän nöyrä.

Tampereen Vapriikki esittelee keskiajan pyhiinvaelluksia näyttelyssä lokakuuhun asti. Esillä on suomalaisten kirkkojen paikallisia aarteita sekä lainoja Skandinaviasta ja Lontoon British Museumista.

Lipas, jossa pyhimyksen jäännöksiä säilytettiin.
Liittyy kolmen tietäjän/kuninkaan kulttiin Kölnissä. Lipas lainassa
British Museumista

Näyttely saa eläytymään lähtijään - ja oikeastaan tajuamaan sen, ettei sitä reissua oikein tajua. Lähtijöiden motiivit olivat monenlaiset. Toki useimmiten uskonnolliset, mutta usein myös toivottiin, että pyhimyksen maalliset jäännökset parantaisivat taudeista.
Auttavat pyhimykset eivät saaneet nauttia hautarauhaa, sillä heidän jäännöksiään saatettiin kaivaa haudasta ja niille huudettiin ja niitä komenneltiin: paranna nyt!

Joku senaikainen tiikeriäiti tai -isä lupasi pyhästi tehdä pyhiinvaelluksen, jos pyhimys vain parantaisi lapsen tai antaisi eksyneen lapsukaisen löytyä metsän peitosta. Joku oli matkalla, koska kirkko tai kruunu olivat määränneet hänet siten sovittamaan rikkomuksiaan.

Liikuttava piirros kuvaa parantumista toivovia pyhiinvaeltajia.

Pyhiinvaellukset voi jakaa matkan keston mukaan kolmeen luokkaan: pitkät matkat suuntautuivat Roomaan, Santiago de Compostelaan tai Jerusalemiin.
Keskipitkien matkojen aikana käytiin lähempänä Euroopassa tai Skandinaviassa.
Lyhyet vaellukset suuntautuivat suomalaisiin kirkkoihin: Turkuun, Hattulaan.
Pyhiinvaelluksia kutsuttiin näyttelyssä keskiajan massaliikkeeksi - se oli eurooppalaisen turismin alku, jonka myötä kehittyivät vaellusreitit ja majoitusliikkeet. Myös vaikutteet levisivät vaeltajien myötä - joku sanookin, että pyhiinvaellukset muokkasivat Eurooppamme.

Nykyään pyhiinvaellusten suosio on taas kasvanut. Moni suomalainen ottaa vuorotteluvapaata tai käyttää kesälomansa viikot siihen, että lentää Espanjaan ja kävelee Santiago de Compostelaan. Todennäköisesti hän ei usko, että Pyhä Jaakko parantaa tenniskyynärpään tai puolison syövän. Kenties hän haluaa osallistua pitkään historialliseen ketjuun - uskon, että paikat, joihin ihmiset ovat vuosisatojen ajan vaeltaneet pyhin mielin ja suurin toivein, hohkavat jotain erityistä. Kenties hän haluaa löytää matkalta itsensä, testata voimiaan. En tiedä.
Itse olen käynyt kerran Jerusalemissa - sain sieltä pyhiinvaellusdiplominkin -, ja hengellisesti suurin kokemus siellä oli itkumuuri, jonka kivien rakoon sulloin kirjeen.
Rooma oli yhtä pyhiinvaellusta, samoin Ateena, jossa kävimme areiopagilla - sillähän apostoli Paavali puhui  ateenalaisille. Jopa viimekesäisestä Vilnan matkasta sukeutui eräänlainen pyhiinvaellus, kun katsoimme Aamunkoiton portilla Mustan Madonnan luo polvillaan eteneneviä matkalaisia.

Pari kesää sitten kävimme Trondheimissa, päämääränä Nidarosin tuomiokirkko. Valitan, vain autoilimme, emme kävelleet Pyhän Olavin reittiä, jota on nykyään kunnostettu elpyvää pyhiinvaellusinnostusta varten. Osuimme Pilgrimstad-nimiseen kaupunkiin sateisena heinäkuun päivänä. Löysimme sieltä Olavin mukaan nimetyn lähteen,  jonka äärellä kasvavat puut ovat perimätiedon mukaan olleet täynnä rampojen ja raajarikkojen kainalosauvoja - he kun olivat parantuneet lähteen vettä juotuaan.
Minulle tuli - valitettavasti - matkan jälkeen viikon flunssa ja sairausloma. Sori, Olavi, tällä kertaa se ei vain toiminut.

Pyhän Olavin lähde Pilmgrimstadissa.