Juhlaraha: kuva-aihe kolahti koska kahtiajakautuminen

Olihan se pamaus - Facebookin uutisvirrassa poksahti esiin uutinen Suomen satavuotisuuden kunniaksi suunnitellusta juhlarahasta - ei kun viiden kolikon sarjasta. Sarjan aloituskolikossa on vuoden 1918 kansalaissodan teloituskuva, jonka kolikon suunnittelija Ilkka Suppanen löysi Työväenarkistosta.
Kohuraha ihan sillä siunaamalla.

Lisää kohua ja paheksuntaa syntyi, kun uutisvirtaan ilmestyi toinen sarjaan kuuluva raha. Sen teema oli globaali oikeudenmukaisuus, ja kuva esittää Välimereen hukkunutta pientä Alan Kurdia.

Globaali vastuunkanto?

Tästä somessa sukeutui tietysti lisää ajankohtaisia kuvaehdotuksia. Kuten teloituskompanian edessä seisova pakkopalautettu afgaanilapsi, jolle Suomi 100 ei halunnut antaa turvapaikkaa.

Helsingin Sanomat haastatteli kolikkosarjan suunnittelija  Ilkka Suppasta. Suppasen ideana on se, että kolikossa on kaksi puolta: jokaisessa juhlarahassa on kuvattu toisella puolella jokin aikakauden suurista saavutuksista ja toisella puolella  asia, joka on ollut suuri haaste suomalaiselle yhteiskunnalle.

Somekohinassa selitys ei ihan mennyt läpi. Aika nopeasti valtiovarainministeri Petteri Orpo päätti, että juhlarahaa ei sittenkään teetetä.  
- Juhlaraha on mauton. Toivon, että se vedetään pois, hän twiittasi.
Oikeasti - haluaisin tietää, miten hän päätyi tähän ratkaisuun.

Juhlarahalautakunnan puheenjohtaja keramiikkataiteen emeritusprofessori Tapio Yli-Viikari oli pettynyt Orpon ratkaisuun. Hän sanoo Helsingin Sanomissa että Kansakunnan sivistyneisyys punnitaan sillä, kuinka se pystyy käsittelemään omaa historiaansa.
Tampereen yliopiston tutkija Tuomas Hoppu taas sanoo Ylen haastattelussa, että juhlaraha repii auki vanhoja haavoja.

No, somettelua seuranneena minäkin voin sanoa samaa. Omassa somekuplassani ihmiset paheksuivat kuvavalintaa syvästi. Pikaisen ja epätieteellisen otannan perusteella väitän, että se kolahti erityisesti heihin, joilla on vasemmistosympatioita (saa väittää vastaankin). Ja ehkä myös omakohtaisia suvun muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Itselläni ei sellaisia juuri ole, sukuni kotikulmat olivat melko rauhallisessa taskussa.
Niin paitsi onhan se yksi: Veerti-eno, joka renkipoikana käänteli tulitikkuasia kädessään ja tuumi: tälläkin sitä saisi paljon pahaa aikaan, se joka haluaisi.
Seuraukset olivat dramaattiset: hänet kyydättiin kuulusteltavaksi. Vain naapurin jämäkän isännän todistajanlausunto pelasti hänet elävien kirjoihin. 

Kuvakaappaus Tiisun videosta Suomi on poliisivaltio.
Video muistuttaa, että saunan takana on tilaa.

Minun teoriani on, että kuvavalinta osui tämän päivän kipupisteeseen. Suomi on jälleen  kahtiajakautunut maa. Suvakit saavat lukea nettivöyhääjien tappo- ja raiskausuhkauksia.
Koska saunan takana tuntuu taas olevan tilaa, menneestä kahtiajakautumisesta muistuttaminen ei nyt tuntunut parhaalta mahdolliselta juhlarahan aiheelta. Muistorahaksi - ehkä jees.  

Mutta oli Petteri Orpon pikaperuutuksessa myös jotain hyvää. Jos hallituksen veijarit kykenevät tuota tahtia perumaan päätöksiään, ehkä siellä koittaa järjen valo myös turvapaikkapolitiikan suhteen. Niin?