Miksi mieluummin itsemurha kuin paluu

Olen äärimmäisen huolestunut Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Suomen tiukka turvapaikkapolitiikka rikkoo ihmisoikeuksia ja pirstoo perheitä. Kuinka on puolustettavissa esimerkiksi päätös, jonka mukaan 19-vuotias ja 23-vuotias voidaan lähettää – raiskaus- ja tappouhkauksista huolimatta – Irakiin, kun muu perhe sai turvapaikan. Minun lapseni ovat 23- ja 25-vuotiaita, ja mielestäni he ovat osa perhettäni edelleen.

Me turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt vaadimme parempaa turvapaikkapolitiikkaa. Pakkopalautukset maailman vaarallisimpiin maihin täytyy lopettaa. Tilapäinen oleskelulupa täytyy palauttaa.

 

 

Viime aikoina olen huomannut, että moni muu jakaa huoleni. Erityisen iloinen olen esimerkiksi siitä, että juristit ja tieteentekijät ovat korottaneet äänensä turvapaikanhakijoiden puolesta. Olette varmasti tietoinen näistä mielipiteen ilmaisuista. Niiden lukeminen vahvistaa omaa havaintoani siitä, että Suomi potee inhimillisyysvajetta.

Itse olen ollut paljon tekemisissä afgaaninuorten kanssa. Olen seurannut traumatisoiduneiden mutta silti toiveikkaiden nuorten elämää syksystä 2015 lähtien. Olen nähnyt heidän kasvavan kauhunsa, kun Talebanien nimeltä uhkaamat nuoret pelkäävät palautusta sekasortoiseen Afganistaniin.
Itse alan olla myös toivoton: kuinka auttaa nuoria ystäviä, jotka vielä viime kesänä kirmasivat oma-aloitteisesti mustikkametsään joko myyntimarjoja tai ystäväperheelle tarkoitettuja marjoja keräämään. Toiveikkaat ja aloitekykyiset nuoret ovat murtuneet peiton alle kääriytyviksi mytyiksi. Oppimis- ja mieleenpainamiskyky on rikki, ja viiltely alkaa olla arkipäivää. Vastaanottokeskuksissa tapahtuu itsemurhayrityksiä viikottain – ns. onnistuneistakin tapauksista on kantautunut tietoja. Mistä kertoo se, että ihminen mieluummin tappaa itsensä kuin menee kotimaahansa?

Sama pelko ja kauhu koskee toki myös turvapaikanhakijaperheitä. Viattomat lapset käännytetään terroristien kynsiin. Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että Talebanien ja Daeshin ote Afganistanissa kiristyy. Sinnekö heidän pitäisi mennä?

Tämä tulee jäämään rauhan ajan Suomen suurimmaksi häpeäksi, jota maamme päättäjät pyytävät myöhemmin anteeksi samalla tavalla kuin kahdeksan juutalaisen luovutusta Saksalle jatkosodan aikaan. Ja nyt on kyse suuremmista ihmismääristä, eikä kukaan rehellinen ihminen voi olla tietämättä ja tunnustamatta, että heidät laitetaan kaaokseen ja kuolemaan. Ja kaikki tämä #Suomi100-juhlavuonna.

Tämä maa olisi pystynyt parempaan. Sota- ja ympäristöpakolaisten määrä ei maailmassa tule vähenemään, siitä pitää huolen muun muassa ilmastonmuutos, joka on jo nyt monien konfliktien alkusyy. Nyt olisi ollut hyvä harjoitella sitä uutta asentoa, joka rikkaiden maiden on otettava uuden globaalin haasteen edessä.

Elämme pelottavia aikoja, Ropedemus lapaseni.
Tapa jolla Suomi lähettää turvapaikanhakijoita kuolemaan, syö lainkuuliaisuutta. Päättäjät, viranomaiset – oletteko ajatelleet sitä? Julmuudella ja korvattomuudella on kerrannaisvaikutuksensa laajemmin yhteiskunnasa: jos turvapaikanhakijaa voi kohdella noin, jos irakilaisen, afganistanilaisen jne ihmishenki ei ole arvokas, niin miksi suomalaisen henki on?

Jos me tavalliset kansallaiset viitsisimme ottaa selkoa, millaisilla perusteilla turvapaikanhakija käännytetään kuolemaan, alkaisimme pelätä jo itsemme puolesta. Jonain päivänä sama kylmyys voi kohdata minua, silloin kun olen avuton ja toivon saavani ihmisen kohtelun.