Parven laidalla on toisenlaista

Yhteiskunta on kuin surviaissääskiparvi. Normisääsket tanssivat tanssiaan parven keskellä, ja kun ne katsovat vasemmalle, oikealle, eteen tai taakse (pystyvätkö ne kääntämään päätään?), ne näkevät kaltaisiaan tanssijoita, jotka toistavat toistensa kuvioita.
Toisin on parven laitamilla. Reunimmainen surviaissääski kääntää päätään (tai liikuttaa silmiään?) toiseen suuntaan ja näkee lajikumppaneidensa tutut kuviot, mutta kun se vilkaiseekin toiseen suuntaan, sen leuka loksahtaa auki ja askelkuviot menevät hetkeksi sekaisin. Hei, täällä on toisenlaiset maisemat, toisenlaiset olennot, toisenlaiset tanssit.
Rajaseudun surviaissääski ei ehkä koskaan täysin toivu näkemästään. Se jatkaa omaa river dance -suoritustaan omassa parvessaan, mutta saattaa hetkittäin hetkuttaa takapuoltaan (onko niillä vars. takapuolta?) oppimallaan tavalla tai askeltaa kurillaan uusin kuvioin.

Tämä kuvataiteilija Ilkka Juhani Takalo-Eskolan surviaissääskivertaus on mielestäni aivan verraton. Luin sen kohta 20 vuotta sitten Hullun kirjoissa -kokoomateoksesta, jossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura avaa näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen.

Parvielämä tuli mieleeni Vilnassa, jossa monen kansan ja kulttuurin edustajat ja eri kielten puhujat ovat historian saatossa hioutuneet toistensa kanssa. Kaduilla kävellessä törmäsi moniin hykerryttäviin yksityiskohtiin, jotka mielestäni kertoivat siitä, että täällä on totuttu - edes jotenkuten - elämään toisenlaisten kanssa. (Tämä on vain minun teoriani, saattavat ne kertoa jostain ihan muustakin.)

Hän tarkkaili liikennettä Gediminas-kadulla.

Todella eri näkökulma tarkastella asioita. Uzupion tasavallan asukkaita hän.

Hyväntuulen enkeli.

Kahvilan ulkoseinään on kiinnitetty erilaisia kahvi- ja teekannuja.

Lankakaupan aukioloajat virkattuina.

Istu ja lepää.