Mistä noita muistoja oikein tulee?

- Oonkos minä millonkaan kertonu, että veli-Vilho huusi pienenä että potu-potu-potu, kun halusi ruokaa?
- Jokos siitä oli puhetta, että yhtenä jouluaamuna lähettiin kolmelta kirkkoon hiihtämään ja oli 25 astetta pakkasta?

Puolitoista viikkoa ikäihmisen seurana, ja olen saanut hämmästellä, miten tarinoita - ennen kuultuja ja joskus harvoin kuulemattomiakin - pulpahtelee ihmisen mieleen ihan selittämättömien mielleyhtymien tuottamina. Miten sitä voi muistaa, mitä jotkut tuntemattomat miehet olivat keskustelleet junassa, kun hän oli neiti-ihmisenä matkaa tehnyt?

Olen miettinyt, mitä tarinoita minä kerron kertomasta päästyäni läheisille ja vähän etäisillekin ihmisille, jotka osuvat kuuloetäisyydelle. Voiko niitä tarinoita etukäteen treenata, jos haluaa varmistaa, ettei hölise kaikkein kipeimpiä salaisuuksiaan tai kaikkein katkerimpia muistojaan? Ettei muistele niitä surullisimpia juttuja koko vanhuusvuosiensa ajan? Onko muistelu kuin lihas: sen muistaminen on varmempaa, mihin elämänsä aikana keskittyy? Vai onko muistaminen sitten ihan satunnaista ajatusten ajelehtimista?

Nyt - tattadaa - haluan paljastaa top5 muistot, joita uskon ja toivon kertovani sitten - joskus. Varustan muiston myös sillä todennäköisellä tekijällä. joka nostaa pintaan juuri kyseisen muiston.

1. Jokos minä kerroin, kun minä heräsin yhtenä heinäkuun aamuna ja tyynyltä kuului pieni miukaisu, kun naapurin isäntä oli puseronsa povessa kantanut meille kissanpoikasen. Se oli ihan musta. Se oli kyllä lapsuuteni paras aamu. Minähän luulin lapsena, että minusta tulee isona kissa. (Tämän kerron joko a) aina kun näen kissan tai b) joka aamu kun herään.)

2. Ja niin minä nelosluokalla yhtenä kevätaamuna vaan kävelin kansakoulussa johtajaopettajan huoneeseen ja sanoin, että haluan osallistua keskikoulun pääsykokeeseen. Äiti ja isä eivät tienneet siitä mitään, ja minä pidin pintani. Ja pääsinhän minä sinne kouluun. (Kun joku koululainen osuu näköpiiriin.)

3. Ootkos siitä kuullut, kun junamatkalla uusi hame osui penkistä törröttävään ruuvin päähän, ja siihen tuli palkeenkieli? Konduktööri toi ompelupakkauksen ja myöhemmin VR korvasi hameen hinnan minulle. (Aina kun näen telkkarista junan.)

4. Kun menin sinne työpaikkaan ensimmäisenä aamuna, minua jännitti niin kovasti, että kaadoin  kotona aamukahvit silitetylle mekolle. Olin minä tyhmä, kun laitoinkin sen mekon päälle ennen kahvin juontia ja leivän syöntiä, sen jälkeen en ole tehnyt niin. Piti laittaa se toiseksi paras töissäkäyntivaate päälle. (Kun tytär tai miniä, joiden luona kyläilen, pukeutuu lähteäkseen töihin.)

5. Jokos sinä olet sen jutun kuullut, kun me oltiin perheellä Roomassa. Lähettiin hotellilta kohti Vittorio Emmanuelin muistomerkkiä, yhdessä kadunkulmassa katsottiin vasemmalle - ja hyvä ihme. siellä näkyi Colosseum. Mehän mentiinkin sitten sinne, ja pitkään piti jonottaa, että päästiin sisälle. (Kun joku kertoo matkoistaan, kun näen telkkarista matkailumainoksia tai kun on hervottoman kuuma sää.)

Parhaat lapsuusmuistoni liittyvät kissoihin. Perikunta varautukoon
kuuntelemaan kissajuttuja. Kuvassa kortti, jonka olen saanut jonain jouluna.