Pahinta avokonttorissa on hiljaisuus

Jos googlaat hakusanoilla "avokonttori terveys", saat pitkän listan avokonttorin aiheuttamia terveyshaittoja. Avokonttori nostaa verenpainetta, heikentää kuuloa, syö keskittymiskyvyn. Päivä avokonttorissa vastaa yhden promillen humalaa, eikä sen jälkeen autonrattiin ole asiaa – ei kun anteeksi, se olikin yön valvominen, joka vastaa humalatilaa. No mutta silti.

Avokonttorissa samoihin neliöihin kootaan ihmisiä, jotka eivät muuten olisi samassa huoneessa. Se on siis täysin vastoin luomisjärjestystä – lue vaikka Mooseksen ensimmäistä kirjaa, siellä ei mainita avokonttoria. Ääniavaruuskin on luonnoton. Sermin (jos sellainen on suotu) takana yksi työkaveri käy puhelimessa myyntineuvottelua. Osa aivolohkoistani on kuulolla ja yrittää arvailla, mitä se vastapuoli puhuu. Yksi kopsuttaa korkokengissä, ja kenkäfriikki minussa kuuntelee ääntä kateellisena. Ranskalaiset korot. Toisen sermin takana kilisee, se on Whats App, työkaverin lapsi kyselee taas, saako pakastimesta ottaa jäätelöä. Konttorin keskivaiheilta kuuluu hihitystä. Kissavideo menossa, luulen. Mikrotauko, niitähän ne käskevät pitää.

Yksi aivastelee, joku köhii. Joopa joo, flunssa-aalto sieltä ryömii vääjäämättä kohti.

Pahinta avokonttorissa on silti hiljaisuus. Ilmastointi humisee, ehkä lamppu särisee. Istut ja keskityt kirjoittamiseen ja on taivaallinen rauha. Sermin takaa kuuluu tasaista näppäimen napsutusta, ehkä niiskaisu. Nyt saa keskittyä!

Paitsi että ei saa. Koska olet tottunut yleishälyyn, hiljaisuus piinaa. Siinä sitä istut jännittyneenä kuin neulatyynyllä peläten seuraava työkaverin innostunutta hihkaisua tai keskustelun aloitusta. No, aloittakaa jo, ei tätä odotusta kestä.

Kaipaatko hiljaisuutta keskellä kaupunkia?

Vesi solisee ja hienovarainen musiikki soi. Lattialle levitetty kotoisa riepumatto johdattaa villahattaroista tehdyn lammaslauman luo. Hiljaisuus häivyttää ympärillä parveilevat 500 ihmistä olemattomomiin. Veden solina vie minut hetkeksi kolmen vuoden taakse Lissaboniin, keskellä kaupunkia olevaan katedraaliin, jonka seimiasetelmassa solisi myös pieni keinotekoinen puro. Sekin efekti toi rauhan suurkaupungin keskellä.

Hiljainen huone oli rakennettu Paviljonkiin jumalanpalveluspäivien oheen. Toimisiko sellainen jossain muuallakin, siellä missä ihmiset kiirehtivät, shoppailevat, juoksevat ees taas vaikutteita, hälinää ja toisiaan väistellen? Vaikka kauppakeskuksen aulassa? Tai lämpimänä kesäpäivänä kävelykadulla?

Nyt en puhu paljoa minäkään vaan annan hämärässä hiljaisessa huoneessa kännykkäkameralla otettujen kuvien puhua. Ole hyvä.

Talvinen maisema ja pieni punainen tupa. Pappa Panov
odotti jouluvieraaksi Jeesusta, mutta tapasi
vain nälkäisiä ja resuisia kerjäläisiä.

Suloinen solina täytti Hiljaisuuden huoneen.

Rukouskiven värillä on väliä. Voit pudottaa vesiastiaan
sen värisen kiven, joka symboloi elämääsi juuri nyt.
Kirjamessuilla seurakunnan osastolla tämä kiinnosti
ihmisiä. Miten vaikkapa kävelykadulla?

.

Vieraanvaraisuutta afrikkalaiseen tapaan: pienen majan
emäntä kutsui suomalaisen kylään, kattoi pöytänä
toimivalle ämpärille neljä kananmunaa
ja suolakeon sekä tarjosi kolmen sortin limsaa.

Sairaan miehen ystävät toivat miehen sinne,
mistä arvelivat avun löytyvän. Jeesuksen luo.

Väkijoukkoa se hämmensi. Hiljaa olivat kuitenkin.

Suomalaiset, tuo hiljaisuutta rakastava kansa

Ah, kesäinen viikonloppu, takapiha, puutarhatuoli ja hiljaisuus. Vain linnunlaulu korvissani.



Paitsi että naapuri A aloittaa autonsa imuroinnin ja huudattaa suomi-iskelmää. Kun auto on pesty, on naapuri B:n vuoro ryhtyä samoihin puuhiin mutta paikallisradion kaiuttaman Raatteentien säestyksellä. "Siinä on rajapuomi, jossa lukee: tästä alkaa Suomi."

Kohta naapuri C käynnistää ruohonleikkurin ja puskee sillä voikukat mataliksi. Kun hän lopettelee, on naapuri D:n vuoro nitistää kolmisenttinen ruoho yksisenttiseksi. Sen jälkeen naapuri A on jo levännyt riittävästi auton siistimisen jälkeen ja työntää ruohonleikkurinsa tarvikevajasta ulos.

Kun kaikki viisi naapuria ovat kaanonina leikanneet ruohonsa, on ensimmäinen ehtinyt huomata, että pensaiden alusissa on siistimisen varaa. Ja ei kun ruohotrimmeri käyntiin. PrrRRrrrRRRrrr. Saman huomion tekevät hetken kuluttua loputkin neljä naapuria.

Kun trimmerit hiljenevät, jostain kantautuu sirkkelin vingahduksia. Ja moottorisahan. Moponuoriso pörähtää kioskireissulta kotiin, ja joku isä päättää riemastuttaa perillistään mönkijäajelulla.
Ja en tiennytkään, että noiden naapurien koiran nimi on Perkele. Aina sitä uuttaa oppii ihminen.

Jos lähtisi mökille. Hiljaista järvenrantaa riittää silmänkantamattomiin. Paitsi että joku kurvailee keskellä järveä moottoriveneellä. Ai mutta niitähän on kolme. Kilpaako ne ajavat? Mökkinaapurikin vilkuttelee laituriltaan. Tuntuu tykkäävän teknosta.

Jos lähtisi käymään sukuhaudoilla. Siellä on ainakin hiljaista. Paitsi että äänivallin rikkoo pari hävittäjää, jotka ovat harjoituslennolla. Olihan siitä jo lehdessäkin kerrottu.

Uppoa vihreään retriittiin

Kiitos ope kannustuksesta! Uskalsin koskea Youtuben editointityökaluihin. Eilen työstin Via Dolorosa-pätkää, mutta se on kesken. Tänään tein yksinkertaisemman hankkeen: kesäisenä iltana kuvatun retriittivideon: kun järvenrannan puihin heijastui veden välke, kauniina, rauhoittavana, aaltomaisena liikkeenä.
Se näky vaati hiljentymään. Sellaiset hetket ovat hienoja. Halusin kuvata sen, halusin tarjota sen muillekin.

Ole siis hyvä: reilut puoli minuuttia vihreää retriittiä!

Työssäni Jyväskylän viestinnässä olen väistänyt videohankkeeseen koskemista. Kynnys on korkea. Liian teknistä. Ja kuinka löytää katsojia, olipa video miten hieno tahansa? Meidän seurakuntalehdellämme on oma Youtube-kanava, jossa suurimman suosion on saanut Myrskyluodon Maijaa teatterissa esittäneen näyttelijän haastattelu. Kuuluisa kynttilälyhtyvideo saavuttaa sen suosiota uhkaavasti.

Oletan, että paras tapa saada katsojia videoille on se, että videoille löytyy myös tekijöitä esimerkiksi nuorista. Heillähän se kuvaus ja taltionti on jo toinen luonto, kännykkäkamera kädessä syntyneillä. Ja hauska ote hallussa.