Hei, minä haluan syödä, elää ja hengittää

Mietin nuorten ilmastolakkoa ja muistelin omia pelkojani, jotka painoivat minua, kun olin vähän alle kaksikymppinen.

Sotaveteraanin tyttärenä pelkäsin sotaa. Eritoten totaalista ydinsotaa, kun kuulin, että silloisilla ydinasemäärillä olisi voinut tuhota maapallon monta kertaa. Taisin välillä kävellä hissukseen varpaillani, ettei askelteni tärinä herättäisi salaisissa säilöissään uinuvia maailmanlopun hirviöitä.. Arvatkaa kahdesti, kaipaanko niitä aikoja.

Lukiovuosina luin Rachel Carsonin kirjan Äänetön kevät. Siinä amerikkalaiskirjailija kuvasi ympäristömyrkkyjen vaikutusta luontoon. Kun linnut katoavat, laulu metsissä lakkaa.
Kirja aiheutti kahdenlaisen kohun: se herätti ihmiset suojelemaan luontoa, se sai torjunta-aineteollisuuden asettumaan puolustuskannalle. Carson piti erityisesti DDT:tä vaarallisena aineena, ja hänen kirjansa olikin yksi tekijä, joka vaikutti sen käytön kieltämiseen.
Yhden virhearvion Carsonkin teki: hän piti neonikotinoiden käyttöä hyvänä ideana. Nykyään niitä pidetään yhtenä syynä mehiläis- ja  muiden hyönteisten kadolle.

Carsonin ennustus lintukadosta näyttää pitävän paikkansa. Siihen on monta syytä. Jossain päin maailmaa ihmiset syövät "meidän" muuttolintujamme. Lintujen luontaiset ympäristöt muuttuvat ja katoavat, kun maanviljely muuttuu. Ehkä myös ilmastonmuutoksella on osuutensa?

Kirjan luettuani olen joka kevät räpsäyttänyt silmäni ammolleen, vastaanottamaan vihreyttä, uutta elämää, lintuparvien (joskin harventuneiden) lentoa taivaankannen yli.  Tunnen syvää kiitollisuutta. Vielä ei ole tullut äänetön kevät.
Ehkä olen liian hyväuskoinen, kun en osaa lukea luonnonmerkkejä enkä tunnista sitä kaikkea, mistä nyt olisi syytä huolestua. Ainakin tuorein uutinen eläin- ja kasvilajien sukupuutosta on pelottava. Meidän ihmisten on todella vaikea hyväksyä sitä, että joku sammal tai jäärä saattaa olla tärkeämpi kuin sivistynyt, kouluttautunut ja hyvään asemaan kohonnut ihminen. Onhan se nöyryyttävä ajatus.

Pölyttäjäkato uhkaa marjasatoamme. Ja noin kolmasosaa ravintoamme.

Olen laskenut oman hiilijalanjälkeni. Liian iso. Perhettä ajatellen hankittu omakotitalo. Pitkien etäisyyksien vuoksi ostettu auto. Siinä isoimmat synnit. Niin, ja lemmikkieläin.
Ilmastotekojeni puolelle voin laskea liki sataprosenttisen kasvissyönnin, hyvälaatuisiin vaatemateriaaleihin satsaamisen, kirppariostelun, kierrättämisen ja nykyisin lentomatkailusta pidättäytymisen (no, siitä en ole satavarma, ehkä "pakko" päästä Saksaan Ranskaan, hyviä raideyhteyksiä odotellessa). Silloin kun lensin, maksoin vapaaehtoista lentoveroa metsityshankkeisiin.

Ilmastonmuutos lisää äärisäitä ja tuo muun muassa kovempia myrskyjä.
Näin kaatui metsää Konnevedellä.

Tarvitsemme näemmä herättelijöitä. Yksi sellainen on Greta Thunberg. En haluaisi lukea enää yhtään artikkelia, jossa hänen toimintaansa aliarvioidaan ja jossa toiminnalle etsitään lääketieteellisiä diagnooseja.
Arvostan suuresti nuorten ilmastolakkoliikehdintää. Ei nuorten tarvitse tietää, miten asiat ratkaistaan, se on poliitikkojen, rahoittajien, tutkijoiden ja elinkeinoelämän tehtävä.
On myös muistettava, että me kaikki emme voi toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tai pysäyttämiseksi samalla panoksella. Hyväosaiset ovat jo saaneet enemmän, he myös maksakoot enemmän.