Minä kysyn, ehkä plokisti Soini vastaa

Ulkoministeri Timo Soini kertoi plokissaan, että on saanut palautetta Irlannin aborttikansanäänestykseen liittyvästä kannanotostaan. Hän lupasi vastata saamiinsa viesteihin. Kirjoitinkin hänelle vastauksen toivossa. Ja tämä on viesti, jonka hänelle lähetin.

Haluan kysyä teiltä, mikä on se absoluuttinen ikäraja, jonka jälkeen tuon äitinsä vatsassa varjeltua elämää viettäneen ihmisenalun saa syntymän jälkeen tappaa. (Aborttiinhan on määritelty viikkoraja.) Onko se se hetki, kun hän putkahtaa äitinsä kohdusta? Onko yksivuotias, kaksivuotias vai kouluikäinen?
Kysymys saattaa kuulostaa absurdilta, mutta se on silti oleellinen. Suomelle kaikkien ihmisten elämä ei ole pyhä. Suomi lähettää sumeilematta lapsiperheitä sodan ja vainon keskelle, ja siinä menee terrorin syövereihin niin vauvoja, leikki-ikäisiä kuin kouluikäisiä.

Esimerkiksi viime kesänä Suomesta pakkopalautettiin kymmenkuinen vauva äitinsä ja isänsä kanssa Afganistaniin, josta he joutuivat pakenemaan välittömästi uudelleen.
Viime syksynä pakkopalautettiin Nigeriaan vanhempineen noin neljävuotias poika SEKÄ vauva, jota hänen äitinsä odotti 37. raskausviikolla. Hänenkään elämänsä ei ollut pyhä, ei edes äidin kohdussa.

Tällä hetkellä palautusuhan alainen on Loviisassa asuva irakilaisperhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi seitsemän sisarusta. Heistä nuorimmat ovat syntyneet Suomessa. Miksi heidän elämänsä ei ole pyhä?
Perheen isä on tappouhan alainen, yksi perheen lapsista oli yritetty kidnapata Irakissa. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ottanut hänen kertomustaan vakavasti. 

 










Jyväskylässä kohtaloaan odottaa kuusilapsinen perhe, jonka isä on vaarassa Irakissa. Nuorin lapsista syntyi viime keväänä. Irakissa kaikkia odottavat vaino ja väkivalta. 

Toistan siis kysysyseni: missä vaiheessa lapsen elämä lakkaa olemasta pyhä? Vielä raa'emmin kysyn: Minkä ikäisen lapsen sitten saa jo tappaa, jos tappo tapahtuu valtion (esimerkiksi Suomen valtion) siunaamana? Viikonloppuna puoluekokouksiaan viettivät Keskusta ja Kokoomus. Molemmat puolueet julistivat ihmisen arvoa. Te puolestanne puhutte elämän pyhyydestä.
Toivon, että kauniit sanat näkyvät myös käytännössä.


Edit: lisätty Soinin vastaus minulle ja...
Kaarina

Ihmisen elämä on pyhä kohdusta hautaan. Abortti, kuolemantuomio ja eutanasia loukkaavat kaikki elämän pyhyyttä.
Elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa tapahtuu pahoja asioita. Meidän pitää vastustaa väkivaltaa ja sotaa. Itsepuolustus on sallittua suuremman pahan voiton estämiseksi.
Hädänalaisten auttaminen on jaloa työtä. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas.
Saan noin 300 viestiä päivittäin. Siksi vastaan vain lyhyesti ja vastauksiin menee aikaa.
Timo Soini


Ja minun vastaukseni hänelle

Kiitos vastauksesta.

Ilmeisesti en osannut muotoilla riittävän selkeää kysymystä. Yritän uudelleen.

Miksi turvapaikanhakijalapsen elämä ei ole pyhä? Minkä ikäisenä on soveliasta tappaa (tapattaa) lähettämällä hänet sodan ja terrorin keskelle?

Ohessa on pommi-iskun uhriksi joutunut afgaanilapsi. Pahempiakin kuvia olen nähnyt, silvottuja verisiä lasten ruumiita keskellä katua. Me ostamme ihan silmää räpäyttämättä Maahanmuuttoviraston selityksen, että Afganistanissa iskujen kohteita ovat sotilaskohteet, eivät siviilit. Mikä on teidän mielestänne kuvan esittämän lapsen sotilasarvo?

Noin riskaabeliin ympäristöön Suomi lähettää lapsiperheitä ja maassa koskaan asumattomia nuoria. Siihen nähden puhe kaikkien ihmisten elämän pyhyydestä on kevyttä sanailua.

Kihokki, tyräkki ja moni muu

Löytyykö tuttavapiiristä lupiini, onko suvussasi rohtotädyke? Syyllistytkö itse rönsyliljailuun vai viihdytkö kehäkukkana marginaalissa?


Lupiini. Lupailee hövelisti kaikkea mutta unohtaa lupauksensa saman tien.
Joo mennään vaan kesällä huvipuistoon ja telttaretkelle metsään.
Teiniversio lupiinista: Joo joo, imuroin ja vien roskat ihan kohta, pelaan vaan tän pelin loppuun.

Lutukka. Helposti manipuloitava mössykkä, jolta heruu teinille uusi puhelin ja kaverille lainaan rahaa tai peräkärry, kun pyytäjät osaavat katsoa tarpeeksi anovasti.  

Rohtotädyke. Suvun luottotäti, joka kutsutaan tai joka tulee hätiin, kun joku sairastuu. Hän tietää oitis, tarvitaanko lämpimiä hauteita vai kylmiä kääreitä, nokkosteetä, ratamonlehtiä vai linimenttiä.

Rönsylilja. Jokaisen tuttavapiiriin kuuluu henkilö, jonka pitkät kuvaukset lasten saavutuksista, sukujuhlista tai lomamatkoista (kuvineen) eivät tunnu loppuvan ikinä.

Puna-ailakki. Poliittista kotiaan etsivä nuori, joka on asettunut punavihreälle laidalle seilattuaan poliittisesta suuntauksesta toiseen. 

Peruna. Ei osaa tehdä päätöksiä vaan jahkaa suunnitelmiaan suuntaan ja toiseen. Kun päättää jotain, peruu sen seuraavana päivänä.

Patioruusu. Juhlinnan ja tölkkiviinin jälkeen takapihalle nuokahtanut tätönen.

Kihokki. Työpaikalla esimiesasemaa kärkkyvä työkaveri.

Tyräkki. Ei mikään onnistujatyyppi.
Kultatyräkki. Mokailee ja säheltää mutta on silti suvun lemmikki, jonka puuhia katsotaan sormien välistä.

Kärsämö. Kuvailee pitkällisesti sairautensa ja lääkärireissunsa sekä tempaisee lompsastaan esille kaikki reseptit ja esittelee ne sinulle. Sukua vaiverolle.

Kehäkukka. Introvertti luonne, joka karttaa keskipisteeksi joutumista ja viihtyy mieluiten marginaalissa.

Leijonankita. Autostaan nuuka henkilö, joka epäilee naapurin lapsia uuden auton  naarmuttamisesta.