Se vähän tylympi jouluposti lennättää kuolemaan

Posti on tuonut mieltä ilahduttavia joulukortteja. Valitettavasti moni ystäväni on saanut paljon huonompaa postia. Vastaanottokeskuksissa ja alaikäisten ryhmäkodeissa Suomeen kotoutumista ja suomea vuoden ajan opiskelleet nuoret ovat saaneet tylyn viestin: mene takaisin Afganistaniin.

Olen toiminut heidän parissaan vapaaehtoisena ystävänä, oppinut tuntemaan heidän elämäntarinaansa, kuullut heidän pelkojaan ja toiveitaan, nähnyt heidän toiveikkuuttaan, ponnekkuuttaan – ja tänäistä murhettaan, kun Suomi haluaa lähettää heidät Afganistaniin kuolemaan. Moni heistä ei tiedä, minne siellä Afganistanissa mennä, sillä heidän sukunsa ja perheensä työskentelee paperittomina Iranissa tai Pakistanissa – he itse ovat asuneet Afganistanin väkivaltaisilla seuduilla viimeksi ehkä viisivuotiaina.
Afganistanissa heitä odottaa työttömyys ja rahattomuus – ehkä Talebanien uhka, ehkä terroristijärjestön pakkovärväys. Amnestyn vuosiraportti viime keväältä kertoo, että Afganistanissa on jo nyt toista miljoonaa maan sisäistä pakolaista eläimellisissä oloissa.

Nuorten ahdistus ja pelko on käsinkoskelteltavaa. Yksi kertoo, että hänen vanhempansa ovat kuolleet, väkivaltainen asemiesten ryhmä on hyökännyt kotikylään, sitonut hänet käsistä ja jaloista ja uhannut aseella. Sitten asemiehet raiskasivat hänen isotsiskonsa.

Kaiken tämän jälkeen hänelle sanotaan: voit palata turvallisesti Afganistaniin.
Toinen nuori on saanut henkilökohtaisia tappouhkauksia Talebaneilta. Hazaraheimoon kuuluva nuori saa kuitenkin kuulla, että häneen ei kohdistu uhkaa Afganistanissa.

Linkissä lääkäri Leena Kaartinen kertoo siitä, kuinka hazarat komennetaan bussista ulos ja ammutaan – vain koska ovat hazaroita.

Vuosi sitten kun turvapaikanhakijat tulivat Suomeen, ajattelin, että me selviämme tästä moraalisina ihmisinä. Nyt luottamukseni on romahtanut. Suomi voi kohdella avuttomia kuolemanvaarassa olevia ihmisiä nimettömänä massana, teuraskarjana.

Se on pelottavaa jo sinänsä, mutta se on pelottavaa myös siksi, että sama kylmyys voi koska tahansa kohdistua kehen tahansa Suomen kansalaiseen – tauti leviää. Emme voi luottaa siihen, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan kenenkään apua tarvitsevan kohdalla Kuka meistä voi olla turvassa tällaisessa asenneilmastossa?

Suomen viranomainen saattaa sanoa, että hazaroiden ihmisoikeustilanne on parantunut. Ihmisoikeusjärjestöt todistavat toisin. Kuten Human Rights Watch.

Millaisin silmälasein suomalainen viranomainen katsoo Afganistania? Miten meidän moraalimme tämän kestää? Miten meitä arvioidaan muutaman vuosikymmen kuluttua, kun me lähetämme ihmisiä kuolemaan, tietäen mikä heitä odottaa.
Tekisi mieleni kirjoittaa enemmän kristityn etiikasta, mutta en halua taklata ihmisiä Jeesuksella. Siksi viittaan siihen vain tällä yhdellä lauseella.