Hyvä ihminen ostaa joululahjan

Varoitus. Seuraava teksti sisältää tuotesijoittelua.

Hyvä ihminen ahdistuu kauppojen jouluruuhkassa. Hyvä ihminen on kiusallisen tietoinen siitä, kuinka hyväosainen hän itse on. Kun hyvä ihminen ostaa lapselleen luistimet, hän muistaa välittömästi, että kaikilla ei ole edes kenkiä. Kun hän hankkii suklaata, mieleen tulee aliravitun aleppolaislapsen kuva.

Hyvä ihminen haluaa minimoida omaa ahdistustaan. Hän päättää, että tulevan joulun lahjat tekevät tuplaten hyvää: hän hankkii ne myyjäisistä, kirpputoreilta ja avustusjärjestöjen nettikaupasta. Huono omatunto, vaikene.

Niinpä perheen poika saa paidan (Amnesty), jossa lukee Suvakkihuo… no siis jotain ylenpalttiseen maahanmuuttajien hyysäämiseen viittaavaa. Tytär kuorii paketista Lapsen oikeudet -hupparin (Pelastakaa Lapset ry). Isälle pukki ojentaa hölskyvän lahjan (itse pullotettu), jossa on suomalaista hanavettä ja kirje, joka muistuttaa, kuinka eräs ylikansallinen yhtiö tyhjentää köyhien intialais­kylien pohjavedet pullottaessaan sitä kaupallista sokerilientään. Hyvä ihminen ei unohda itseäänkään. Hän hankkii kympin lahjakortilla nepalilaistytölle oikeuden kuulua ammattiliittoon (SASK).

Iloisin lahjastaan on mummo, joka saa vuohen (Kirkon Ulkomaanapu). Ilo ja huojennus syntyvät, kun mummo tajuaa, että vuohi menee Afrikkaan, eikä hänen kaupunkiasuntonsa parvekkeelle.

Hyvä ihminen käärii lahjat kierrätyspaperiin tai sanomalehteen.
Myös katmandulais- tai bogotolaisnaisten tekemä huokoinen ja repeilevä paperi sopii hyvin.



Hyvän ihmisen joulupöydässä riittää empatiaa varpuselle jouluaamuna ja porsaalle ympärivuotisesti. Seitan-kinkku on joulupöydän kunkku. Jälkiruoaksi on kitkerää tummaa suklaata, jossa on sentään reilu sivumaku.

Hyvän ihmisen perhe ei pääse unohtamaan, että hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä.