Kohta kamera jakaa kuvasi ja tuntemuksesi - varo!

Nyt se on ihan toteutumassa! Omien tunteiden ja tuntemusten jakaminen somessa valokuvan tarkkuudella. Hesari kertoi kamerasta, joka ottaa kaksi kuvaa ihan peräjälkeen: etukamera kuvaa kohteen, jonka halusin kuvata  (Eiffel-torni/karhu/Tsekin voittomaali) ja välittömästi sen jälkeen takakamera kuvaa minun ilmeeni (ihastunut/kauhusta puolikuollut/raivostunut). Sitten voin jakaa kuvaparin haluamassani someympäristössä.

Toisessa jutussa toimittaja pohti, onko elämysturismi enää eettistä: millainen hiilijalanjälki jääkään siitä, kun kulttuurimatkailija lentää viikonlopuksi Pariisiin jonottaakseeen Mona Lisan näkemistä - tai Berliiniin kiertääkseen Nefertiti-patsaan ympäri viidesti vastapäivään ja viidesti myötäpäivään, kuten minä muutama vuosi sitten. (Lue lisää täältä.)
Että olisiko sittenkin parempi nauttia nämä kulttuurielämystymiset kotona tietokoneen äärellä, kun huippumuseot alkavat tarjota virtuaalikiertueita taideteostensa äärellä?

Niin, minähähän sitten teetin piparimuotti-Nefertitin.

Kolmannessa jutussa innostuttiin, kuinka pääsemme ensi jouluna uppoamaan virtuaalitodellisuuteen.
- Kiinnitän remmillä mustan muovilaatikon päähäni. Silmissäni aukeaa hätkähdyttävä näky. Olen sisällä avaruusaseman miehistössä....Kropassa tila tuntuu aivan todelliselta, vaikka illuusio perustuu pelkkään näköaistiin ja kuulokkeiden huminaan. Eräs tieteisennustus on vihdoin käymässä toteen. luen tiedesivuilta.


Mutta milloin mahtanee toteutua se, että voimme jakaa tuntemuksiamme toisten ihmisten kanssa? Että voin jakaa konkreettisesti hermoverkkojen tasolla ilahduksen, joka valtasi minut, kun näin suvun nuorimman - kaksiviikkoisen vauvan - ensimmäistä kertaa? Pelon, kun auto lähti urista ja heittelehti muutaman pitkän sekunnin poikittain vitostiellä ja päätyi penkkaan? 
Mahtaneeko toteutua sellainen teknologia, että naps - jaan ne hermo- ja hormonitasolla tapahtuneet liikahdukset nettiin, ja joku toinen voi tuntea saman tunteen, kun klikkaa jotain kuvaketta? (Tämähän avaisi ihan uusia näköaloja myös lääkärikäynteihin: Ei tarvitse enää kuvailla kipua, että jomottaa, juilii, tykyttää, raastaa... voi vain sanoa lääkärille, että laitapa etusormi tuohon kännykän kosketusnäytölle, niin tiedät. Synnytyskipusimulaattoria kuulemma on jo kokeiltu. Siis miehille, mikä onkin ihan oikein.)

Kovastihan se lisäisi ihmisten välistä ymmärrystä ja myötätuntoa. Silti epäilen, että ei se meidän kuplaamme laajentaisi. Tuskin klikkaisimme sitä kuvaketta, jossa kongolaisen sissiliikkeen lapsisotilaaksi kaappaama poika (oli 16 kun kaapattiin, 19 nyt) antaisi meidän kokea oman elämänsä elämyksiä. Hesari kertoi hänestäkin.
Tuskin pojalla on edes mahdollisuutta käyttää näitä meille jo arkisia vermeitämme, vaikka tietokoneiden ja älypuhelimien oleelliset raaka-aineet louhitaankin hänen kotimaastaan.