Myös isäni oli lukuihmisiä, jonka monen joulun joululahjat olivat Kalle Päätaloja tai Veikko Huovisia. Yhtenä jouluna isoveli sai lahjaksi John Steinbeckin Edenistä itään. Se oli hyvä joulu se.
Kun lapsena vinkaisin, että minulla ei ole mitään tekemistä, äiti antoi käteeni kirjan. Joskus se oli Vänrikki Stoolin tarinat, minkä jälkeen olin hurmiossa, kun pääsin kesälomalla Iisalmen Koljonvirralle katsomaan Suomen sodan taistelupaikkoja ja muistomerkkejä.
Joskus se kirja oli Raamattu. Luomiskertomus ja Sananlaskujen kirja valikoituivat suosikeikseni.
Arvostan myös sitä, että äiti otti vastaan kirjasuosituksia. Keskustelimme paljon Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjasta ja Andrus Kivirähkin Riihiukosta.
Äidin suosittelema Katriina jäi minulta äidin elinaikana lukematta, mutta paikkasin puutteen nyt, ikään kuin kunnianosoituksena äidilleni. Elämän hauskoja sattumuksia: kun aloin lukea Sally Salmisen kirjoittamaa kirjaa, Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi kirjailijasta pitkän artikkelin. Juttu on valitettavasti maksumuurin takana.
EDIT: Noin vuosi sitten Seura-lehti julkaisi artikkelin Sally Salmisen poikkeuksellisesta elämästä.
Mantereen puolella syntynyt Katriina päätyy naimisiin Ahvenanmaalle merimiehen kanssa. Johan hurmasi hänet kauniilla puheillaan rehevästä saaresta, jossa on kauniita kartanoita ja paljon omenatarhoja. Toki oli, mutta ei Johanin pihassa. Nuoripari kulkee piskuisen saaren halki, Katriina ihastelee kartanoita ja odottaa, minkä polun päästä hänen tuleva kotinsa löytyy. Koti on pettymys: harmaa rähjäinen mökki aivan kylän laitamilla. Puutarhasta ei tietoakaan, omenoista puhumattakaan.
 |
| (Kuva Tommi Komulainen) |
Tuossa hetkessä Katriina määritteli elämänsä koordinaatit uusiksi. Tähän on tultu, tässä ollaan, ja Johan on - ei nyt tahallaan valehtelija, mutta toimeton haaveksija, joka osteli laivatienesteillään turhakkeita.
Johan oli talvet laivalla, Katriina raatoi kotisaarellaan laivanvarustajien ja kapteenien palveluksessa saadakseen ruokaa kasvavalle perheelleen ja lehmälle, jonka hän vaivoin sai hankituksi. Haave omista omenapuistakin toteutui, kun Katriina kuljetti kotikallioiden koloon multaa pienen erän kerrallaaan.
Raamatun paratiisissa on omenapuu (tai sellaisenahan se esitetään), niin on Katriinallakin, vaikka paratiisi puuttuu. Jotain samaa on myös Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjassa. Muumiperhe muuttaa saarelle, jonka kivenkoloihin mamma yrittää koota multaa ruusuja varten.
Katriina synnyttää neljä lasta. Ainoa tytär kuolee jo pienenä, pojat lähtevät isänsä jalanjäljissä merille. Poikien luonteet määrittävät heidän kohtalonsa. On huithapelia, haaveilijaa ja toteuttajaa. Poikani menettäneenä luin kaikissa syksyisissä eroissa hyvästit ja menetyksen pelon. Menetyksiin Katriina sai alistua.
Sally Salminen ei pelkästään kuvaa elämänkohtaloita, vaan esittää piikikkäitä huomioita epätasa-arvoisuudesta, köyhyydestä ja vallasta. Merimiesten vaimot ja lapset olivat halpaa työvoimaa kapteeneille ja laivanomistajille. Kuolemakaan ei tuonut tasa-arvoa, vaan köyhän lapset haudattiin niukkamultaiseen maahan, jossa mikään ei kasvanut. Rikkaat saivat leposijansa viljavasta mullasta, jonne sopi istuttaa kukkia.
Katriina ilmestyi vuonna 1936. Sally Salminen asui tuolloin New Yorkissa ja elätti itsensä piikomalla. Katriinan hän kirjoitti öisin. Ahvenanmaalaislähtöinen kirjailija sijoitti kirjaan osin oman sukunsa, osin oman synnyinkylänsä ihmiskohtaloita. Kirja singautti hänet maailmanmaineeseen ja tuotti hänelle pohjoismaisen romaanikilpailun voiton ja 50 000 markkaa.
Elämänsä loppuvuodet Sally Salminen asui Tanskassa puolisonsa Johannes Dührkopin kanssa. Omia lapsia he eivät saaneet, mutta he osittain adoptoivat vainotun juutalaisperheen pojan. Perheen vanhemmat pakenivat Ruotsiin ja jättivät pojan lapsettoman pariskunnan hoteisiin, kirjoittaa Tuija Pallaste Kuukausiliitteessä. Sally Salmisen ruotsinkielinen elämäkerta ilmestyy syyskuussa. Ylen kulttuuritoimitus valitsi sen edustamaan vuotta 1936 ohjelmasarjassa 101 kirjaa.
Ohjelmassa Katriinasta kertoo Juha Hurme, joka on suomentanut kirjan äskettäin. Ensimmäinen suomennos on aukusti Simojoen käsialaa
 |
| Suuri tuntematon, otsikoi Helsingin Sanomien Kuukausiliite artikkelin Sally Salmisesta. Katriina ei suinkaan ollut hänen ainoa kirjansa. Kirjoittamisen lisäksi Salminen oli kansalaisaktivisti, joka auttoi mm. juutalaisperheistä natsivallan kynsistä. |
Nykyisessä elämäntilanteessa, monen kuolemantapauksen kolhimana, luin liikuttuneena luvun, jossa Katriina saattelee heiveröiseksi käyneen puolisonsa rajan yli.
"Katriina oli alkanut alistua Johanin puhuessa päättävästi lähtöaikomuksestaan. Kun hän näki, että mahtavampi voima kuin hän antoi Johanille käskyn iroittaa kiinnitysköydet ja lähteä. Ja rakastipa Johan häntä kuinka suuresti tahansa, niin hän totteli, sillä laivuri on laivuri, ja häntä täytyy totella.
- Jos siellä on meri ja laivoja, niin purjehdin purjehtimasta päästyäni kunnes löydän sinut.
- Ja minä tähystelen.
- Kunnes laiva näkyy.
- Niin.
- Minusta tulee toisenlainen siellä ylhäällä. Tukevampi ja luotettavampi ja kätevämpi tekemään mitä tahansa.
- Tahtoisin mieluummin, että sinä olet sellainen kuin sinä olet. Muuten minä en ehkä tuntisi sinua."
 |
| Votiivilaiva, Degerbyn kirkko. |
