Mene sinne mistä tulitkin - siis minne?

Suomi noudattaa epäinhimillisen kovaa linjaa turvapaikanhakijoita kohtaan.
Itse olen tavannut vapaaehtoisena erityisesti nuoria turvapaikanhakijoita ja -tarvitsijoita. He ovat nyt peloissaan ja epätoivoisia, eikä monella ole faktisesti paikkaa, minne mennä.
- En ole saanut moneen kuukauteen yhteyttä vanhempiini Bagdadissa. En tiedä heistä mitään. Migri sanoo: menee Bagdadiin, kertoo juuri 18 vuotta täyttänyt poika ja katsoo minua hätäisin silmin.
Enkä voi häntä auttaa.
Suomen käännytysprosentit irakilaisten turvapaikanhakijoiden kohdalla ovat murskaavat.

Moni afgaaninuori tuli Suomeen oleskeltuaan perheensä kanssa paperittomina pakolaisina Iranissa. Kun he saavat negatiivisen päätöksen, niin minne he menevät? Joillakin ei ole enää perheenjäseniä elossa, koska Taleban on heidät tappanut. Iraniin ei voi palata, koska heillä ei ole virallista lupaa olla siellä. Afganistanissa heillä ei ole enää ketään – minne he siis menevät? Millainen paluu heitä odottaa?

Suomesta turvapaikkaa hakevat muun muassa hazara-kansaan kuuluvat ihmiset. He ovat Afganistanissa syrjitty vähemmistö, joka on muille heimoille vapaata riistaa. Näin heidän kohteluaan kuvaa maassa lääkärinä työskennellyt Leena Kaartinen:
– Kaksi vuotta sitten, kun olin Afganistanissa, bussi oli pysäytetty maantien varrella. Kaikki matkustajat oli käsketty ulos bussista. Henkilöllisyystodistukseen joutuu laittamaan heimonsa. Kaikki, joilla oli hazaran paperit, murhattiin tienvarteen. Heitä oli 14. Muut matkustajat säästyivät. Tällaista tapahtuu hazara-väestön asuttaman alueen koko ajan, kertoo Lahdessa nyt eläkepäiviään viettävä Kaartinen.
Kaartinen huomauttaa, että maansisäinen pako on hazaroille mahdottomuus, sillä joskus hazara-nuorenkin pitäisi lähteä ns. turvalliselta kotiseudultaan esimerkiksi opiskelemaan tai tekemään työtä.

Vertaus on tylsä ja ehkä vähän väärä, mutta muistutan kuitenkin juutalaisvainoista. Heidän ahdinkoaan ei haluttu nähdä silloin, kun ehkä heidän hyväkseen olisi voitu toimia. Nyt länsimaiden valtionpäämiehet käyvät esittämässä anteeksipyyntöjä ja laskemassa kukkalaitteita juutalaisten muistomerkeille.

Olisiko nyt meidän hetkemme nähdä turvapaikanhakijoiden ahdinko ja toimia sen mukaisesti? Muistetaanko suomalaiset nykypäättäjät tulevaisuudessa valtiomiesteoista avuntarvitsijoiden hyväksi? Vai käyvätkö meidän valtionpäämiehemme laskemassa nolousseppeleitä ja esittämässä takautuvia anteeksipyyntöjä joskus puolen vuosisadan kuluttua?

Leena Kaartisen haastattelu hazara-kansan tilanteesta löytyy oheisesta linkistä. Hän on silminnäkijätodistaja.

http://yle.fi/uutiset/afganistanin_vainottu_vahemmisto_hakee_turvaa_suomesta__kaikki_joilla_oli_hazaran_paperit_murhattiin/9119508