Lapsille ei saa nauraa. Lapsia ei saa pilkata. Lapsilla ei saa rahastaa eikä ratsastaa.
Satiirilehden piirtäjä kuvitteli tilanteen, jossa viime syksynä Välimereen hukkunut pieni Aylan Kurdi ei olisikaan hukkunut, vaan pääsi Eurooppaan - ja kasvoi naisia porukassa jahtaavaksi pojankoltiaiseksi. Enpä nyt viitsi linkittää piirrosta tähän.
No niin no, tottahan se on, että emme tiedä, mitä tulee ihmisestä, jota autamme. Jos jään juttusille laitapuolen kulkijan kanssa, hän saattaa seurata minua kotikadulle ja aloittaa pitkään kestävän vainoamisen.
Jos neuvon kartalta tietä sitä kysyvälle turistille, hänen kaverinsa saattaa sillä aikaa kähveltää puhelimeni.
Siperia opettaa sinisilmäistä. Toivottavasi opetukset eivät ole niin tylyjä, että myötätuntosäkkimme tyhjenee pohjia myöten.
Jyväskylässä oli viime viikolla Kirkon kasvatuksen päivät, joiden havahduttava tilaisuus käsitteli lapsiköyhyyttä. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli yksi tilaisuuden puhujista.
Hän pahoitteli, kuinka talous määrittää meillä käytävää keskustelua.
- Samalla meille on muodostunut ajatus, että ikävä kyllä kaikki eivät selviydy ja jotkut jäävät ulkopuolelle. Se nyt vaan sattuu olemaan se hinta, joka meidän täytyy maksaa, jotta enemmistön vauraus säilyy.
Virkansa puolesta arkkipiispa puhui jotain Jeesuksestakin. Kuten siitä hetkestä, jona Jeesus nosti esimerkiksi lapsen. Ihan satunnaisen lapsen. Jeesus ei valikoinut eturivissä silmät loistaen viittaavaa "ope mä tiedän" -lasta. Eikä sitä takarivin "tulevaisuuden lupausta, jonka kyvyt vielä piilevät".
Jeesus vain osoitti lähellä olevaa lasta: Tulkaa lapsen kaltaiseksi.
Lapsi tulee huomata tässä päivässä ja nyt, laskelmoimatta ja miettimättä, että tämä sylittely ja silittely kasvattaa hänestä tulevaisuuden menestyjän.
Ihan vain, koska hän on lapsi. Koska hän on NYT
PS. Pitkään - liian pitkään - olen luullut, että Jeesus lupasi: Lapsi on Jumalan silmäterä. Ei se ole lupaus. Se on imperatiivi meille aikuisille. Kunnioita lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti