perjantai 21. elokuuta 2015

Mustikkamindfulness





































Mindfulness tarkoittaa hyväksyvää läsnäolo tai tietoisuus- ja läsnäolotaitoja. Se tarkoittaa keskittymistä kulloinkin meneillään olevan hetken kokemiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen. Näin mindfulnessin selittää Mielenterveysseuran nettisivu. 

Mindfulnessia voi opiskella kursseilla, sitä voi treenata netistä löytyvien ohjeiden avulla. Kirkon koulutuksessakin sitä on tarjolla – mikä taas saa jotkut huolestumaan, että buddhalaisuus astuu kirkkoon läsnäolotaitojen treenaamisen myötä. 
Tästä keskustelivat antoisasti uskontokasvatussihteri Pekka Y. Hiltunen ja mindfulness-tekniikan Suomeen tuonut Leena Pennanen Horisontti-ohjelmassa. Se on vielä kuunneltavissa Areenalla.

Mindfulness on tunnettu jo tuhansia vuosia itämaisessa meditaatioperinteessä. Niiden länsimainen soveltaminen sai tuulta purjeisiinsa 1970-luvulta, kun amerikkalainen Jon Kabat Zinn alkoi ohjata tietoisuustaitoihin perustuvaa stressinhallintaa kroonisesti sairaille ja kipupotilaille.


















 
 


Jos voit mennä marjametsään kiireettä ja ilman tulospainetta, mindfulness on sinun lajisi! Pyörittele marjaa käsissäsi, katso sen pyöreyttä, tunnustele sen vahamaista pintaa. Aurinkoisella aholla poimittu mustikka on auringon lämmittämä. Tunnet sen napakan muodon, kun marja pyörähtää kämmenkoppaasi.
Toista samaa liikettä tuhansia kertoja. Poimi marja, laita se astiaan. Poimi marja, laita se astiaan… (Häädä hyttysiä ja säikähdä oksan risahdusta – karhuko?) Jatka samaa rataa: poimi marja, laita se astiaan.

Jossain vaiheessa ajatuksesi alkavat karkailla. Anna karata. Mustikkamindfulness voi tuottaa mieleesi vaikkapa kiitollisuutta. Voit ihan itse päättää, paljonko tällä kertaa keräät ja millä tahdilla. Keruureissun jälkeen voit mennä omaan kotiisi ja päättää, mitä marjoille teet – syöt, leivot vai

 



















Sinua ei ole kuljetettu tuhansien kilometrien päästä Thaimaan riisipelloilta suomalaisten hyttysten syötiksi metsään epävarman saaliin perään. Jos äitisi ja hänen äitinsä ja muut vanhat sukulaistädit valtaavat mielesi ja ilmestyvät muistuttamaan, että raada, ihminen, raada, täältä ei vajaalla astialla lähdetä, voit teljetä heidät aivojesi suljetuimpaan lokeroon. Poimi marja, laita se astiaan – nauti siitä, että aurinko lämmittää sinua ja mustikkaista ahoa.

Hmmm… ehkä seurakunta voisi järjestää uutena toimintamuotona mustikkamindfulnessia aloittejlijoille?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti