keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Muumipeikko, minä NIIN ymmärrän sinua

Toissa yönä tein junamatkaa, ja seurassani oli kehitysvammainen pikkutyttö, erään tuttavani tytär. Aluksi matka sujui kuin unennäkö, juttelimme ja hymyilimme toisillemme, ja muut matkustajat nyökyttelivät ystävällisinä.

Näen usein junaunia, joissa pitää vaihtaa junaa ja juosta asemilla laitureilta toiselle. Niin piti nytkin, ja yhdessä junan vaihdossa tyttö oli muuttunut kahdeksi pieneksi lemmikkieläimiksi. Hukkasin eläimistä toisen, sen pienemmän, noin vaaksan mittaisen. Huomasin sen loikkivan rautatieasemalla. ja koukkasin sen nopeasti kouraani juuri ennen kuin junan ovi sulkeutui. Se oli kulunut melkein karvattomaksi vaaleanpunaiseksi mytyksi. Vieras lapsi torui minua lemmikin huonosta hoidosta, ja minä puolustauduin, että se on kastunut ja että kyllä se siitä pörhistyy kun kuivuu.

Silmänräpäyksessä pikkueläin muuttuikin pieneksi lohikäärmeen poikaseksi, joka loikki voimakkailla takajaloillaan karkuun ja hyppeli puun oksalta toiselle. Minä kiipeilin puussa enkä saanut sitä kiinni. Puun latvassa tajusin, että eihän se ole mikään holhousta tarvitseva reppana, vaan se oppii kohta omin siivin lentämään.

Jo unessa muistin muumijutun, jossa Muumipeikko löytää lohikäärmeen poikasen. Muumipeikko sulkee sen ihastuksissaan lasiastiaan ja vie huoneeseensa. Lohikäärme suutahtelee herkästi ja päästää suustaan tuli- ja savupöllähdyksiä, niin että Muumipeikon tassut ja kulmakarvat ovat kärventyä. Peikko esittelee löytönsä Nuuskamuikkuselle. Verhotangolle istahtanut Lohikäärme lennähtää hetkessä Nuuskamuikkusen olkapäälle ja alkaa kehrätä. Tilanne on Nuuskamuikkuselle kiusallinen. Muikkunen häätää ihailijan tiehensä ja lähtee ulos. Lohikäärme lentää ikkunaan katsomaan Nuuskamuikkusen selkää ja muuttaa väriään kauniin kirjavasta kaihon harmaaksi.

Traagista. Muumipeikko hyysäsi löytöeläintä ihastuksissaan, mutta se ei luonut häneen silmäystäkään. Miksi välinpitämätön Nuuskamuikkunen voitti sen luottamuksen? Kumpi lohikäärmeen lopulta vapautti, sitä en muista - olisiko ollut Nuuskamuikkunen. Enkä edes kunnolla tajua, mikä oli tarinan opetus. Sekö että kiintymystä ei voi pakottaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti