Minä ajattelin kommentteja kuvina. Näin raivoavan meren, meren pintaa piiskaavan rankkasateen ja taivaasta ojentuvan ison käden, jonka etusormi painoi laivan keulaa veden pinnan alapuolelle. Kuin Vartiotornin kuvastoa.
Seuraavana päivänä myrsky oli jo tyyntynyt lempeäksi tuulenvireeksi. Takapihalta löytyi hiirenvirnan pieniä herneenpalkoja, joiden sisällä kypsät siemenet helisivät tuulessa.
Kontrasti edellispäivän myrskyyn oli kova. Siemenet olivat kypsiä, Estonian mukana meren pohjaan vaipuneet eivät ihmissilmin nähtynä olleet kypsää viljaa.
 |
| Tämän kesän hiirenvirna vasta kasvaa pituutta ja etsii tukea, johon kiertyä. |
Minä luulen, että olisin halunnut olla paikalla, kun Jumala lupasi ilmestyä profeetta Eliaalle, joka asusti sillä hetkellä autiomaan luolassa.. Näin se kävi:
Herran ääni sanoi: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi." Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. 12 Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. 13 Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.
En tiedä enkä ole lukenut selityksiä tälle tapahtumalle. Minulle se kertoo, että Jumalan Henki voi olla läsnä pienessä ja vaatimattomassa. Maan- tai mielentäristykset eivät ole välttämättömiä. Se on lohduttava viesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti