keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hän kutsuu olemattomat olemaan

John Appleseed lipui kahdella kanootilla alavirtaan.  Toisessa hän ymmärrettävästi istui itse, toinen oli täytetty omenansiemenillä. Joki mutkitteli, kapeni koskiksi, leveni  suvannoiksi. John ohjasi kanoottinsa paikkaan, jonne arveli Amerikan Lännen asutuksen seuraavaksi leviävän. Sinne hän kylvi omenansiemenet, ja kun uudisasukkaat tulivat, hän saattoi myydä heille terhakoita omenapuun taimia.

Omenoista kirjoittaa Michael Pollan kirjassaan Halun kasvioppi. Kirja leikittelee ajatuksella, että kasvit ovat tahtovia olentoja - ja mitä ne tahtovat? Lisääntyä ja täyttää maan. Koska ne eivät pääse itse liikkumaan, ne houkuttavat eläimiä ja ihmisiä pikku apulaisikseen.


Kirja oli niin mukaansa tempaava, että luin sen kahdesti peräkkäin. Luin sitä keväällä ja kesällä, aikana jolloin kaikki kasvaa ja valloittaa elintilaa. (Kasvimaan hoitajat tuntevat ilmiön, eivätkä aina kiitä sitä.) Aloin tarkkailla luontoa enenevällä kunnioituksella. 
Pieni männynsiemen - miten siihen onkin koodattu se viisaus, että se osaa kasvaa suorarunkoiseksi puuksi, jonka neulaset kiiltelevät auringonpaisteessa.
Jumala tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan, puhui siemen.

Samoihin aikoihin luin biologi Jussi Viitalan kirjaa Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen. Viitalan teesi kirjassa on, että eläimellä on paljon enemmän opittua ja "kulttuurista" käyttäytymistä kuin olemme kuvitelleen, ja että ihmisellä on paljon enemmän vaistonvaraista käyttäytymistä kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Viimeistään sen kirjan lukemisen jälkeen aloin kunnioittaa eläimiä kumppaneinani - Luojan luomina, joilla on älyä, toiveita, tunteita.
Ajattelin, miten luomisen aamuna kajahti käsky: Lisääntykää ja täyttäkää maa. Se on koodattuna meihin kaikkiin, kasviin, eläimiin, ihmisiin.


Tutussa virressä lauletaan "Kaikki joissa henki on, kiittämään jo tulkohon." Mielessäni olen kuullut sanan Henki isolla alkukirjaimella. Siis ne kiittävät, jotka Pyhä Henki on niin valaissut, että he älyävät kiittää. Mutta mielestäni pienikin alkukirjain käy. Kaikki joissa yleensä ottaen henki pihisee, kiittävät. Puut huminallaan, kukat kukkimisellaan, kissat kissaudellaan, ihmiset ihmettelyllään.


4 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista