maanantai 24. helmikuuta 2014

Kissavideot ovat rankasti aliarvostettuja esimiesten keskuudessa

Videoprojekti vielä vaiheessa. Ollut jo pitkään. Työkaveri on tuuppinut minua videoimaan Henki & elämän Youtube-tílille sisältöä. Olen onnistunut väistämään. Ehkä ensi viikolla teen ensimmäisen The Videon työpaikkani järjestelmäkameralla. Teemana tuunaus ja kauniiden korttien valmistus lähetyksen hyväksi. Ovat muuten kauniita hää- ja rippionnittelukortteja!
Omalla pokkarilla olen kuvannut kissaamme, veden virtausta koskessa, valoja ja varjoja järvenrannan "puukatedraalissa". Puolen minuutin tai 15 sekunnin luontopätkiä olen tarjoillut silloin tällöin seurakunnan Fb-sivuille miniretriitteinä. Pysähdy ja katso, sanattomasti, äänettömästi. Näitä videoita olen julkaissut omalla Youtube-tililläni.
Ajan kulua kuvaavan videopätkän kuvasin Tallinnassa yhdessä lahjatavarakaupassa. Kellojen eritahtinen kliksutus ei tosin taida rauhoittaa, luulen.

http://www.youtube.com/watch?v=C_5oJpYsENw


Henki & elämän videotuotanto eli kaksi työkaveriani elvisteli joulun alla jäälyhtyvideolla. Valitettavasti tämä ohjevideo jäi vähän vajaakäytölle, kun talvi on ollut sellainen kuin on. Ehkä ensi jouluna parempi onni?

http://www.youtube.com/watch?v=f41_gFq8ixw

Oleellisinta tässä videotuotannossa olisi löytää yleisö. Miten se tehdään?

Ja jos kissavideoiden katselu on esimiesten keskuudessa aliarvostettua, niin turha nyhrääminen taas on yli-. Tämä tuli mieleen, kun katsoin televisiosta dokumenttia, jossa esiteltiin suomalaisen miehen Youtube-videoita. Kaveri laittaa kameran päälle, mittailee vettä ja kahvia keittimeen ja ilmoittaa: nyt minä keitän tässä kahvia. Toinen kaveri taas ajaa autoa - pyörittää rennosti rattia vasemmalla kädellä ja huiskii oikealla kädellä kameran kanssa videokuvaa. Ja niitä videoita kuulkaa ladataan!

Samoin kuin kissavideoita. Niiden katselun väitetään rauhoittavan ihmistä ja vähentävän stressiä. Pelkään kuitenkin, että esimiehen stressi ei juuri vähene, jos hän näkee minun katselevan kissavideoita työaikana.

4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ja niin hirmuisen hyvät videot! Molemmat kolahti vaik erilailla. Ensimmäinen kellovideo kekseliäisyydellään, erilaisuudellaan ja kellojen tikityksen ärsyttävyydellään. Toinen video juuri sillä, et oon aina miettiny et miten niitä jäälyhtyjä tehdään enkä ole kehdannut keltään kysyä kun pitävät kuitenkin tyhmänä =D

    Miten paljon loistavia videoita netissä onkaan. Kun osaisi ne vain löytää.

    VastaaPoista
  2. Minä ihastuin kelloihin ja itseasiassa pidin siitä, että ne raksuttivat eteenpäin omalla tahdillaan. Jokainen saa olla omanlaisensa. Jos video olisi kestänyt pitempään olisin ehkä kyllästynyt, koska jo nyt alkoi vähän tulla sellainen kiire-, lähtölaskentaolo.

    Pohdintasi siitä, ettei esimies pidä kissavideoista on ihan paikallaan. Jonkun videon katsominen voi olla omaan työpäivään sopiva tauko, rentoutus. Kuitenkin, jos päivä alkaa mennä täysin videoiden katsomiseen olisin esimiehenä todella huolissani. Toisaalta sitten taas olisi tarpeellista, että seurakunnat tekisivät itse aktiivisesti erilaisia videoita, vaikka kissavideon kirkolta. Rajojen ymmärtäminen sosiaalisen median käytössä on tarpeellista. Osa on oikeasti työtä ja osa on oikeasti "roskaa" ja osa on selkäesti vapaa-aikaa. Olisi siis tarpeellista, että esimiehetkin ymmärtäisivät somea, jotta pystyisivät arvioimaan työntekijän somen käyttöä eikä vain syyttämään turhista videoiden katsomisesta.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kellovideokin on tavallaan tarina. Kamera kuljettaa katsojan/kuuntelijan kellojen keskelle, sinne paikan päälle. Kuva kuljettaa neuvostoaikaisten Lenin-kellojen ja sirppi- ja vasara -kellojen kautta muuttuneeseen aikaan ja päättyy We can -kelloon, kuin viittauksena Obamaan ja hänen vaalisloganiinsa.

    VastaaPoista