Someraivo.
Liikenneraivo. Raivo hoitoalan henkilökuntaa kohtaan. Raivo
turvapaikanhakijoita kohtaan. Ehkä raivoaminen on vain pintakuohaa,
mutta pikkuhiljaa alkaa hirvittää. Onko meiltä kadonnut kyky
katsoa asioita toisen ihmisen näkökulmasta ja halu ymmärtää
syitä hänen käytöksensä takana? Missä luuraa myötätunto?
Kuinka paljon meillä suomalaisilla on sitä koskaan ollutkaan?
Moni
kaipaa vanhoja hyviä aikoja, jolloin koko kylä kasvatti ja naapuri
seurasi mummonmökin piipun savumerkkejä. Vaan onko tämä pelkkä
kupla? Onko suomalainen myötätunto ollut vain sumuverho
kontrollille ja ruodussa pitämisen halulle?
Myötätunto
on kova voima, jota meillä tarvitaan kiihkeästi. Jotain tarpeesta
voi päätellä siitä, että Jari Sarasvuo uhrasi aiheen
käsittelylle kokonaisen tunnin radio-ohjelmassaan Yle Puheella. Hän
sanoi, että myötätunto on ainoa asia, joka voi pelastaa
ihmiskunnan. Sarasvuon mukaan kirjallisuus edistää myötätuntoa, sillä sen avulla voi eläytyä toisten kohtaloihin.
 |
| Erotanko yksilön ihmisjoukosta? Osaanko katsoa silmän tasalta? |
Koulumaailma
ja talouselämä ovat tunnistaneet myötätunnon voiman.
Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi on
käynnistänyt Myötätunnon mullistava voima -tutkimushankkeen,
jonka yhtenä haarana pyritään selvittämään, mikä merkitys
myötätunnolla on yritysten ja yhteisöjen kilpailukyvylle.
Uskontojen
ytimestä löytyy myötätunto. Tee toisille niin kuin toivoisit
itsellesi tehtävän –ohje kuuluu liki kaikkien uskontojen
oppilauseisiin.
Jeesuksen
kertomus laupiaasta samarialaisesta piirtää kuulijan eteen kuvan
ryöstön ja pahoinpitelyn uhrista, jota halveksittu samarialainen
auttaa lainoppineiden kulkiessa ohi.
Kertomusta
on tapana kuunnella hyveellisin korvin ja samastua mieluiten
ystävälliseen samarialaiseen – näin minäkin toimisin!
Mutta
ehkä oppi menisi paremmin perille ja myötätuntolihas kehittyisi,
jos kuvittelisinkin itseni ryöstetyn ja hakatun tilalle. Entä jos
viruisin maassa avuttomana ja täydellisesti toisten ihmisten
hyväntahtoisuuden varassa? Mitä toivoisin että he tekisivät
minulle?
 |
| Lääkäri, lapsi ja kissa. Patsas Vilnan juutalaiskaupunginosassa. |
Kun
lähdin tekemään juttua myötätunnosta, oli kuin olisin kävellyt
mutkittelevaa polkua sankkaan metsään. Polulla tulikin yllätyksiä.
Suurin yllätys oli se, miten voimakkaasti myötätunto toisia
kohtaan on sidoksissa myötätuntoon ihmistä itseään kohtaan.
Löysin
netistä englanninkielisen, noin kymmenen minuutin mittaisen
myötätuntoharjoitteen. Ystävällinen miesääni kehottaa aluksi
sulkemaan silmät ja ajattelemaan minua itseäni – pelkojani,
kärsimystäni. Seuraavaksi hän opastaa ajattelemaan minulle
läheistä ihmistä ja hänen sisäistä maailmaansa ja kärsimystään.
Kolmanneksi ajatukset pitää siirtää minulle outoon, jopa
vihamieliseen henkilöön ja hänen kärsimyksensä näkemiseen.
Ihmisten piiri laajenee.
Ja
samalla meditaatioharjoite alkaa kuulostaa rukoukselta.
Esirukoukselta.
