Mitä mies muka voi tietää synnytyksistä?

Kun odotin toista lasta, tulin ohimennen vilkaisseeksi Täällä Pohjantähden alla –elokuvaa. Osuin telkkarin ääreen juuri, kun Jussin Alma synnytti perheen esikoista. Sitkeä hämäläisnainen piti kunnia-asianaan synnyttää valittamatta ja vähin äänin. Hillityn puhinan jälkeen Alman käsivarrella pian uinuikin syntymästään väsynyt poikavauva,. 

Päätin lukea kirjan jälleen kerran ja paneutua erityisesti sen synnytyskohtauksiin. Kirjan sivut kääntyivät ja mahani kasvoi. Erityisesti jäi mieleen Elinan odotus, ja räätäli Halmeen sanat Elinalle, jonka lapsi tulisi syntymään kansalaissodan keskellä.
- Elina, kun kaiken tämän tappamisen hetkellä sinun korkea hetkesi koittaa…
Korkea hetkesi! Miten omituinen ilmaisu vanhalta lapsettomalta mieheltä.

Kirja eteni, odottaminen eteni. Yhtenä elokuun loppupuolen iltana, kun olin päässyt kirjassa kohtaan, joka kuvasi korttiringissä alkanutta tappelua ja puukotusta, tuuppasin uneen vaipunutta puolisoa selkään ja lausuin klassiset sanat:
Kannattais varmaan tilata se taksi.

Noin vuorokauden kuluttua lepäsin synnytysosaston sängyllä ja katsoin väsymyksen sumentamin silmin, kuinka uusi ihminen oli pesty, punnittu ja punaiseen potkupukuun puettu. Uusi ihminen lepäsi keinutuolissa keinuttelevan isänsä käsivarsilla ja katseli vuoroin isäänsä ja vuoroin huoneen valoja.

Silloin muistin: Korkea hetki. Kyllä, räätäli Halme (ja Väinö Linna) oli oikeassa. Se hetki, jolloin muualla maailmassa saa tapahtua mitä tahansa. Tärkein on siinä.

Äidit synnyttävät lapsensa tietämättä, millaiselle
maailmalle heidät synnyttävät. Se yhdistää
Pohjantähden Almaa ja Elinaa, minua - ja niitä
etiopialaisäitejä, joiden vauvoille Nuttu-projektin
vapaaehtoiset ovat neuloneet nuttuja.
Kuvassa meidän Hanna-nukke nututettuna.