Kesän toista lipstikkakeittoa keittäessäni totesin vaatimattomasti,
että onhan tämä ihan hyvä sillointällöin-ruoka. No siitäpä tuli mieleen
keksiä ruokalajien nimiä, jotka kertovat enemmän sulLioisista ruokahetkistä
kuin ruoan aineksista. Näitä
ei löydy grillien eikä lounasravintoloiden ruokalistoilta. Ainakaan
vielä.
 |
| Kadelmakiisselin ainekset odottamassa. |
Kadelmakiisseli. Miksi naapurin ruokavieraat nauravat enemmän kuin meidän?
Kinaattivelli. Ruokaseura saa ruoan kuin ruoan kuulemma maistumaan paremmalta, mutta joskus lautaset tyhjenevät vähemmän sopuisissa merkeissä.
Oliivi-tomaattirasta. Kun perheen pitkätukka unohti leivontamyssyn sittenkin keittiön alakaappiin.
Sitä saa mitä tulee -paistos. Jääkaapin jämistä kotiinpaluun ja jalkapalloharjoituksiin lähdön välillä valmistettu pikainen pelastus. Sukua Arvaa mitä -keitolle.
Déjà vu. Vielä torstaiksikin elvytetty sunnuntainen juhla-ateria.
Ethän tee tätä enää ikinä -vuoka.
Kun perheen pikkuväki ei arvosta äidin kulinaarisia aherruksia, joihin
sentään tuhraantui valtaosa sunnuntaista. Meillä tuppaa olemaan tätä
usein.
Nyhtöriisipuuro. No, aina sitä ei
muista laittaa kattilaa hitaalle levylle. Aina ei myöskään ole aikaa
pysähtyä hämmentämään. Parin sentin pohjaan palanut riisi-ja maitokerros
sen todistaa.
Grillit puurossa. Kuka täällä on viimeksi grillannut ja mitä?
Tätä syödään vielä huomennakin -muhennos. Kun kotikokki sekoitti desilitrat ja litrat.
Ohisoppa. Aina ei ole kalaonnea ihmisellä.
Eikä sitten tarvitse kuvitella, että olisin jotenkin huono ruoanlaittaja. Puolisokin toteaa usein ja painokkaasti, että kyllä sinä taas sopan keitit.
