Istuin
puistonpenkillä, kun naapuripenkillä parahti kännykkä.
Nuori mies kaiveli älykännykän käsiinsä, mutta ei ehtinyt
vastata.
-Kuka v.. p.. s se nyt taas soittaa, murahti kännynomistaja.
En viitsi toistaa hänen repliikkiään
kokonaisuudessaan, vihjaan vain, että ensimmäinen sana (se v) liittyi
ihmisen lisääntymiseen ja ne p ja s taas lähinnä henkimaailman
ilmiöihin.
Hymyilin hänelle
aurinkoisesti ja totesin, että sinullahan erikoisen nimisiä kavereita
on. Asuvatko ne kaikki täällä Jyväskylässä?
Mutta jälkikäteen
aloin miettiä, että tätä ei voi jättää tähän. Suomen kielen
rappion välttämisen vuoksi, koettakaa hyvät ihmiset löytää värikkyyttä
ja vaihtelevuutta suulliseen ilmaisuunne. Käyttäkää nyt vähän
trendikkäämpiä ja vivahteekkaampia sanoja.
Näin kevään korvalla
voisi turvautua luomumenetelmään eli etsiä manauksia suomalaisesta
luonnosta ja sen biodiversiteetistä. Suosittelen vaikkapa hyönteisten nimiä.
 |
| Ja täältä sitten löytyy lisää manauksia. |
Jos tuttavapiirissä
on yltiöfeministi, jonka tyyli alkaa ottaa päähän, niin ei muuta kuin
amatsonimuurahaiseksi haukkumaan. Kiihkomielinen vegaani, joka muistaa
aina ruokapöydässä esitelmöidä liharuoan eettisistä
haittapuolista, on tietysti senkin apilanirppu.
Jos joku
miespuolinen tekee terassilla tai uimarannalla turhan kiinteästi
tuttavuutta, voi rauhaa ja yksinäisyyttä halajava nuori nainen tyrmätä
hänet haukkumalla häntä gammayökköseksi, jauhopukiksi, ihrakuoriaiseksi,
lesiäiseksi, nupiaiseksi tai ääritapauksessa jopa paritäplänupiaiseksi.
Ja jos ei muu auta, niin heitäpä kehiin petopistiäinen tai pystynävertäjä.
Avoimesti iskuaikeissa lähestyvää nuorta naista taas voi kutsua sinisilmäkiitäjäksi.
Lomamatkalla lentokoneessa rettelöijää voisi moittia haiskiaiseksi. Rantalomalla vauhdikasta elämää viettänyt lomaltapalaaja taas on kenttäyökkönen, isomalluainen tai isopihtihäntä.
Julkkistuttavillaan kehuskelija on kiiliäinen tai pölkkyhärkä tai isokiiltosuupistiäinen
Skinit ja Odinin sotilaat, nuo ulkomaalaisia ja erivärisiä potkiskevat suomalaisnuorukaiset, ovat tietysti parvivainokaisia.
Monta hyvää nimeä
jäi vielä varastoonkin. Luettelen ne nyt lopuksi, saatte itse keksiä,
missä yhteydessä haluatte käyttää niitä. Kaapuyökkönen.
Kalmankuoriainen. Kirjoihrakuoriainen. Nenäsaivartaja. Muunteleva
kasvinkalvaja. Niin, ja jyväkärsäkäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti