Minulla on kahvilaunelma!

Entäs verot? Ja arvonlisävero? Onko sitten kaikilla varmasti hygieniapassi? Tuskin löytyy vapaaehtoisia tarpeeksi kuitenkaan. Todennäköisesti tulee epäselvyyksiä ja riitelyä.

Pessimisti ei pety, joten listasin heti alkuun muutamia kompastuskiviä. Sen jälkeen voinkin hypätä haaveilemaan. I have a dream.

Virikkeeksi kiva kuva vilnalaisen kahvilan ulkoseinästä.

Olen nimittäin suunnitellut hyväntekeväisyyskahvilaa. Pöydät, tuolit ja penkit on aitoa retroa, kirpputorilta löydettyjä. Samoin kupposet ja kipposet. Osa astioista on jopa ostettavissa piirakan tai paistoksen kanssa. Kahvin, teen tai mehun saa ostaa siihen mukiin, joka vastaa kulloistakin mielentilaa. Leivonnaiset – suolaiset ja makeat – ovat kausituotteita (kuka pelkää nokkossämpylöitä?).
Asiakas voi napsia piirakan päälle timjamia tai basilikaa suoraan kasvatusruukusta. Seiniä koristavat vaihtuvat näyttelyt – tai jos minä saan päättää, niin piparimuotit ja kirpparienkelit. Ja jos sattuisi vielä löytymään ihmisiä pelkäämätön kissa nojatuoliin istuksimaan, niin meillä olisi kissakahvilahko (oikeassa kissakahvilassa on monta kissaa).

 

Tässä jo vähän kuppivalikoimaa.

Hyväntekeväisyyskahvila ei toimi ilman vapaaehtoistyövoimaa ja yhteistyökumppaneita. No, yhteistyökumppaneita ovat erilaiset paikalliset hyväntekeväisyysjärjestöt, kukin aina viikon kerrallaan. Järjestöstä löytyy leipojat, myyjät ja muut tarvittavat virkahenkilöt – ja vetovastuussa oleva järjestö saa oman viikkonsa tuoton oman toimintansa tukemiseen. Vain joulunalusviikot tekevät poikkeuksen, koska ne ovat muutenkin poikkeuksellista aikaa. Niiden työvastuut ja tuotto jaetaan kahvilan toimintaan osallistuvien järjestöjen kesken.

Kahvila toimii myös työharjoittelupaikkana alan opiskelijoille tai työkokeiluun osallistuville. Opiskelijat saisivat vapaat kädet ideoida toimintaa ja reseptejä.

Jep. Käynnistän tämän sitten eläkepäivinäni. Kuka tulee mukaan?

Kahvilan huonekaluja voisi tuunata. Riikalaisen terassin pöytä on
vanha ompelukone.