Puputipunoitasuklaapääsiäinen

Nythän on niin, että kunnon luterilainen hermostuu siitä, että valtaosa suomalaispopulaatiosta ei enää tiedä pääsiäisen merkitystä. Juhla on ohentunut lampaansyönniksi, mämminmaisteluksi ja suklaamunien makutestiksi.

Pääsiäiskortitkin ovat silkkaa pup(p)ua, tipua ja noitia mustine kissoineen. Viitsiipä joku muistuttaa, että pääsiäinen on istutettu keinotekoisesti pakanallisten hedelmällisyysriittien ja kevään juhlan päälle. Kielitiedekin sen todistaa: Easter ja Oster muistuttavat germaanien  Ostar-jumalattaresta, jota palvottiin keväällä uuden elämän, hedelmällisyyden ja sadon varmistamiseksi. Joku hakee vauhtia jopa muinaisten egyptiläisten Istarista.

Kaikki tutkijat eivät ole kuitenkaan sanan etymologiasta yksimielisiä, kertoo Huffington Post. Lehden mukaan toinen mahdollinen selitys on, että nimi viittaa latinankieliseen fraasiin "hebdomada alba", joka tarkoittaa valkoista viikkoa. Perinteisesti uudet kristityt kastettiin pääsiäisenä valkoiseen pukeutuneena. Muinaisessa saksassa fraasi vääntyi muotoon "eostarum". Nykysaksaksi pääsiäinen on ostern ja englanniksi easter. Näin selosti kirkollinen Kotimaa24-verkkosivusto Huffington Postia lainaten.
Suomenkielinen pääsiäinen juontuu heprean sanasta pessach, joka viittaa israelilaisten pakoon Egyptistä. Ehkä uskonnollisen perinteen ohenemisesta on syytä huolestua, ehkä ei. Ehkä voisi vain tirskahtaa keskiaikaiseen katoliseen kirkkoperinteeseen kuuluvan pääsiäisnaurun ja mennä Tampereen Vapriikkiin tutustumaan vanhoihin pääsiäiskortteihin, joita esittelevä näyttely on nähtävillä vielä 19.4. asti. Esillä on ennennäkemättömiä kokoelmia kymmenen apollolaisen kätköistä sekä Postimuseon arkistosta. Tässä pikkuisen esimakua näyttelystä. Tipuja, pupuja, mämmiä ja pusuja.