maanantai 16. helmikuuta 2015

Kaipaatko hiljaisuutta keskellä kaupunkia?

Vesi solisee ja hienovarainen musiikki soi. Lattialle levitetty kotoisa riepumatto johdattaa villahattaroista tehdyn lammaslauman luo. Hiljaisuus häivyttää ympärillä parveilevat 500 ihmistä olemattomomiin. Veden solina vie minut hetkeksi kolmen vuoden taakse Lissaboniin, keskellä kaupunkia olevaan katedraaliin, jonka seimiasetelmassa solisi myös pieni keinotekoinen puro. Sekin efekti toi rauhan suurkaupungin keskellä.

Hiljainen huone oli rakennettu Paviljonkiin jumalanpalveluspäivien oheen. Toimisiko sellainen jossain muuallakin, siellä missä ihmiset kiirehtivät, shoppailevat, juoksevat ees taas vaikutteita, hälinää ja toisiaan väistellen? Vaikka kauppakeskuksen aulassa? Tai lämpimänä kesäpäivänä kävelykadulla?


Nyt en puhu paljoa minäkään vaan annan hämärässä hiljaisessa huoneessa kännykkäkameralla otettujen kuvien puhua. Ole hyvä.


Talvinen maisema ja pieni punainen tupa. Pappa Panov
odotti jouluvieraaksi Jeesusta, mutta tapasi
vain nälkäisiä ja resuisia kerjäläisiä.

Suloinen solina täytti Hiljaisuuden huoneen.
Rukouskiven värillä on väliä. Voit pudottaa vesiastiaan
sen värisen kiven, joka symboloi elämääsi juuri nyt.
Kirjamessuilla seurakunnan osastolla tämä kiinnosti
ihmisiä. Miten vaikkapa kävelykadulla?
.
Vieraanvaraisuutta afrikkalaiseen tapaan: pienen majan
emäntä kutsui suomalaisen kylään, kattoi pöytänä
toimivalle ämpärille neljä kananmunaa
ja suolakeon sekä tarjosi kolmen sortin limsaa.




Sairaan miehen ystävät toivat miehen sinne,
mistä arvelivat avun löytyvän. Jeesuksen luo.
Väkijoukkoa se hämmensi. Hiljaa olivat kuitenkin.








































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti